perjantai 21. helmikuuta 2014

VIELÄ MUUTAMA KASVIKUVA







Niin hirmuinen lomakuume. Oisko ketään vapaaehtoinen ottamaan mut piiloon omaan matkalaukkuunsa, kun suuntaa ulkomaille?

Tutkiskelin au pair-perheitä tässä yksi ilta ja tekisi kyllä mieli laittaa esittelyä itsestä menemään. Kuitenkin jarruttelee pari asiaa tässä hommassa, nimittäin poikaystävä, jota en haluaisi tänne jättää (ehkä mä piilotankin sen mun matkalaukkuun) ja toiseksi olisi muutto pois kotoa. Tän vuoden puolella, ehkä kesällä ois suunnitteilla muutto poikaystävän kanssa yhteen. Ja tätä kun tässä on suunnitellut aika paljon, niin en haluaisi luopua siitä, vaikkakin au pairina toimiminen houkuttelee. Pitää varmaan miettiä tässä vielä. Jos lähtisin au pairiksi muutto venyisi reilusti vuodella, mikä surettaa, mutta au pairina toimiminen toisi mulle kokemusta ja ehkä hieman apua jatkokoulutuksessa. Niin isoja päätöksiä. Oli se helppoa olla 5-vuotias, kun ei ollut mitään muuta vastuuta kuin pehmoleluilla leikkiminen.

tiistai 18. helmikuuta 2014

PARISSA SEKUNNISSA ESPANJAN LÄMMÖSSÄ









Kävelen hiekassa ripeästi, koska hiekka polttaa jalkapohjiani. Paratiisi minulle. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja on aivan älyttömän kuuma, vaikka makaan aurinkotuolissa. Ei mitään negatiivista. Kaivan laukustani suklaapatukan, mikä kuitenkin osoittautuu todella huonoksi valinnaksi, koska nyt se on täysin sulanut. Ei tämäkään lannista, olenhan paikassa josta olen aina unelmoinut. Voiko mikään olla enää täydellisempää? Tasan vuosi sitten kaikki oli täydellistä. Makasin Thaimaan auringossa. Sinne kun pääsisi nopeasti autolla hurauttaen nyt ja heti. 

Kuitenkin tässä pääosassa on nämä kasvit tuossa yläpuolella, jotka toivat mieleen Espanjan (ajatus lähti hieman karkuteille tuossa ylempänä). 
Kun astuin ovesta sisään, tunsin lämmön. Sen lämmön, joka tulee aina, kun vierailee jossain päin Espanjaa. Tuntui kuin olisin yhtäkkiä matkustanut kuusi tuntia lentokoneella Kanarian saarille. Mieleen tulivat kaikki muistot ja vain pelkästä lämmöstä. Jotenkin se kasvien tuoksukin sai mielessä jotain aikaan. Tahtoisin vain matkustaa, koko ajan. Harmi, että kukkaro ei sitä halua. Tyhmä kukkaro. Lottovoitto olisi huikea, lähtisin heti äkkilähdöllä jonnekkin lämpimään ja eksoottiseen maahan, saisipahan kukkaro opetuksen. Ehkä sekin tykästyisi lämpöön ja meistä tulisi hyvät kaverukset. Ehkä joku päivä olemme hyviä kavereita, tämä päivä se kuitenkaan ei ole.


sunnuntai 16. helmikuuta 2014

"MITÄKÖHÄN TÄSTÄKIN TULEE, KUN EI IKINÄ KOKATA?"







Ystävänpäivän menu

Alkuruoka
Gambas al ajillo

Pääruoka
Itsetehtyjä tähtiranskalaisia ja broilerin sisäfilee sienikastikkeella sekä leipäjuustoa

Jälkiruoka
Hedelmälautanen

tiistai 11. helmikuuta 2014

METSÄ TÄYNNÄ TIMANTTEJA







Mittari näyttää lähemmäs 20 astetta pakkasen puolella, mutta päätän silti lähteä metsään tallentamaan upeaa maisemaa. Ilmestys on upea, joka paikka kiiltää ja kameran muisti täyttyy täyttymistään. Näinkin pienet asiat voivat tehdä hyvän mielen, vaikka varjopuolena ovat jäätyneet sormet. Ei se kuitenkaan haittaa siinä kohtaa. Näin kolmisen viikkoa myöhemmin ilma on aivan erilainen. Sataa vettä ja räntää, joka paikka on loskaista ja märkää. Alta aikayksikön jalassa olevat sukat ovat mitä villemmissä uimahallibileissä kenkien sisällä. Kuitenkin kuulen lintujen laulua, kevät kenties? Tuntuu, että olisi maaliskuu, mutta kuitenkin helmikuuhan tässä vasta on alkanut. Välillä toivoisin nukkuvani talviunta, mutta en kuitenkaan haluaisi menettää talvea kokonaan. Kuitenkin toivon, että voisin asua ympäri vuoden lämpimässä paikassa, pukea joka päivä jotain kevyttä päälle, eikä tarvitsisi huolehtia, että kuinka pullealta sitä näyttää talvitakissa. Sitä toivoo kummia asioita. Toivoisin, että pystyisin asumaan ulkomailla suurimman osan elämästäni, mutta pelottaa ajatus jättää kaikki muistot tänne kotiin. Onneksi sitä voi aina palata, jos ikävä tulee. 

lauantai 8. helmikuuta 2014

JA AIKA VAAN JUOKSEE


Apua kun aika menee nopeasti. Koulussa on ollut hirveä kiire viimeisten kokeiden ja tehtävien kanssa ja perjantaina lähti kirjotusrumba taas käyntiin. Saa nähdä mitä niistäkin tekstitaidoista tuli.. Maanantaina ja tiistaina on YO-kuunteluita ja torstaina onkin jo PENKKARIT! (mitkä taas meidän koulussa on aika päin helvettiä) mutta päästään sentään rekkaan hyppimään ja heittämään karkkia kaduille. Tällä kertaa se karkinhimo näkyy muissa ihmisissä, eikä tarvi itse olla siellä alhaalla juoksemassa karkkien perässä. Uskon, että kaikesta huolimatta päivästä tulee kiva!

Voitteko kuvitella, ihminen, joka käyttää aina converseja, farkkuja ja jotain yksinkertaista paitaa kånken-reppu selässä on ruvennut himoitsemaan korkokenkiä, mekkoja, erilaisia laukkuja ja koruja! Kaikki ketkä mut tuntee, tietää, että mä en koruja käytä. Osasyynä on varmaan Carrien päiväkirjat-ohjelma, ei herranjumala, oon seonnut. Pari päivää sitten uhrasin neljäkymppiä korkokenkiin, siis kääk neljäkymppiä! Nyt on pakko opetella paremmin kävelemään niillä!

Lukijat