keskiviikko 23. syyskuuta 2015

VÄRIKÄSTÄ KASVILLISUUTTA








Ihania kukkia, niin värikkäitä. Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa ei ikinä tiedä mihin suuntaan menisi, kun kukkia on joka puolella ja kaikki haluaisi käydä läpi. Kaikki on niin värikästä ja jokaisen kasvin voisi kiikuttaa omalle parvekkeelle. Näin syksyn tullen voisin taas toivoa sitä ikuista kesää ja lämpöä. Onneksi talvella tulossa kahden viikon ulkomaanreissu, niin jaksaa talven läpi porskuttaa paremmalla mielellä.

perjantai 18. syyskuuta 2015

VALTIO+ -NÄYTTELY, KAKOLA








Kakola oli pienen hetken auki kesällä, kun siellä oli näytillä Valtio+ -näyttely. Voin kyllä tunnustaa, että itse menin sinne lähinnä juuri sen vankilan takia, en näyttelyn, mutta se oli oikein kiva lisä siihen. Itse ihastuin varsinkin tuohon viimeiseen teokseen, jossa tuoli roikkuu katosta. Jokin siinä kiehtoo ja paljon. 

Olen jo monta vuotta halunnut käydä Kakolassa, joten voi vain arvata kuinka innoissani olin, kun luin tästä näyttelystä. Vankilaan oli avoimet ovet, ja siellä sai rauhassa kierrellä. Yllätyin itse kuinka suuri paikka se oli. Välillä mietittiin, että mistä tultiin ja mihin seuraavaksi. Ja näyttely ei ollut mistään pienimmästä päästä, vaan erittäin laaja ja kivasti suunniteltu. 

Selleissä oli vielä jäljellä kaiken maailman lappuja ja kuvia. Keittiövuoroistakin löytyi sääntölappunen ja raapustuksilta ei voinut välttyä. Hassua ajatella, että vangit ovat niitä käytäviä kulkeneet. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Ja varmasti menen uudestaan, jos joku päivä mahdollisuus siihen tulee. 

torstai 17. syyskuuta 2015

PIENI JA VIKKELÄ


Sydämeni suli täysin tälle pienelle kaverille, en millään olisi malttanut lähteä pois. Kaksi pähkinää hävisi kerrallaan ilman kuoria. Kerran jopa palautti yhden pähkinänkuoren käteeni ja lähti sen jälkeen kätkemään saalistaan pahan päivän varalle. Hetken kuluttua palasi samaa reittiä takaisin. Miten ne ovatkaan niin suloisia? 

ps. Illalla tulossa kuvia Kakolasta. 

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

TÄÄLLÄ OLLAAN JA LIFTARIN KANSSA









Melkein kuuden viikon tauko blogista. Miksi ei ole blogi oikein napannut? Noh, oon yrittänyt muuttaa ulkoasua pois kokovalkoisesta, mutta tulin siihen tulokseen, että edes se hieman harmaa tausta ei ole mun juttu. Teen tätä blogia itselleni, haluan jakaa kuvani jossain ettei ne jää ulkoisen kovalevyn uumeniin. Moni ei tykkää valkoisesta ulkoasusta, mutta mä en osaa kuvitella omalle blogilleni toista väriä. Siksi pysyn valkoisessa edelleen, koska itse pidän siitä eniten. Eli ulkoasu on yksi syy miksi en ole kirjoitellut.

Toinen syy oli se vihdoin saapuva kesä elokuussa. Se aivan ihana lämpö ja aurinko. Silloin ei koneella istuttu oikeastaan yhtään. Koitin nauttia siitä niin kauan kuin sitä riitti ja tuntuu, että se loppui silti liian ajoissa. Aurinkoisina päivinä herää väkisinkin hymyyn ja koko päivän hymyilyttää. Käytiin vaikka missä paikoissa elokuun aikana ja koettiin kaikkia uusia juttuja. Ajeltiin Yyteriin telttailemaan, jonne mä pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni. Käytiin Korkeasaaressa, ja jos jotkut eläimet jäi mun mieleen, niin ne oli ne pikkupandat. Loppukuu mentiinkin vähän niukemmalla budjetilla, mutta en vaihtaisi näitä kahta kokemusta mihinkään. Ei myöskään unohdeta niitä lukemattomia kuvausreissuja, joita kertyi paljon. Turun yössä oli varsinkin mielenkiintoista seikkailla kameran kanssa. Emman (klik) kanssa käytiin myös kuvailemassa, ja blondiksikin muuttui tuo ruskeahiuksinen tyttö. 

Hieman myös on stressanut uusi koulu ja uudet ihmiset. Pikku hiljaa sitä kuitenkin tottuu. Koulurakennus on jo aikaisemmin hieman tuttu, mutta onnistun silti haahuilemaan pitkin käytäviä etsiessä luokkaa. Tähän mennessä mikään ei ole tuntunut ylitsepääsemättömältä, paitsi että insinöörimatematiikan tunneilla hetken aikaa onkin "mitäh"-ilmeellä. Silti tykkään matematiikasta, vaikka vähän haastavia nämä uudet jutut ovatkin. 

Kuvat eivät oikein liity tekstiin, mutta nauttikaa!

Lukijat