sunnuntai 23. marraskuuta 2014

AAVEMAINEN SUMU






Tänään vasta pääsin koneelle perjantai-iltapäivän jälkeen. Oli aika tapahtumarikas viikonloppu! Perjantaina Turkuun iski kamala lumipyry ja piti lähteä vielä ajamaan Vammalaan. Hyi. Päätettiin kuitenkin lähteä, koska Vammalassa odotti "baby showerit". Se puolentoista tunnin matka ei kuitenkaan sujunut ihan täydellisesti. Ensinnäkin oli se ihana lumipyry ja täysin pimeää. Näkyvyys oli se pari metriä, hyvä kun edes tien näki. Sitten sellainen ihana olento kuin peura päätti pamahtaa siihen auton eteen, ei luoja. Oli sekunneista kiinni, ettei törmätty. Loppumatka menikin kädet täristen, huh. No ei kauaa mennyt, kun renkaat rupesi pitämään ihme ääntä. Tietenkin sitä piti pysähtyä seuraavalle pysäkille ja mennä katsomaan mikä vikana. Loppujen lopuksi kiristeltiin niitä pultteja siellä lumipyryssä. Ihanaa? Ei. Päästiin kuitenkin ehjänä perille, mutta myöhässä.  

Lauantaina Espoo kutsui luokseen. Siellä päässä odotti Sami Hedberg! Wow, uskomaton ilta. Posket sattuivat naurusta jo ensimmäisen viiden minuutin aikana. Samin näkemistä on odotettu jo vuosia. Liput kuuluvat kyllä parhaimpien synttärilahjojen joukkoon! Kyllä se melkein seitsemän vuoden kaveruussuhde jotain opettaa, haha.

Viimeisenä yllä oleviin kuviin. Päivällä oli yllättävän kiva sää, joten päätin vaihtaa kotipökät pois ja suunnata lähellä olevaan puistoon napsimaan muutamat kuvat. Tulee vähän aavemainen tunnelma sumusta. Ja ainiin! Joulukortit ovat vielä hieman kesken kiireisen viikon takia, mutta yritän kuitenkin viimeistellä ne ensi viikon aikana ja näyttää täälläkin. Mukavaa viikon alkua kaikille! 

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

SYKSYINEN AURINGONLASKU




Eräs syyskuinen ilta lähdettiin kaverin kanssa metsästämään hyvää paikkaa, jossa voisi kuvata auringonlaskua. Ajettiin vain eteenpäin, ja välillä toinen sanoi "käännytään tosta oikeelle". Mentiin kohti tuntematonta. Lopulta könötettiin kalliolla täristen kylmyydestä, vaikka oli vasta syyskuu. Kun aurinko pääsi puiden taakse, riensimme autoon penkkilämmityksen turvaan.

Syyskuusta tähän viikonloppuun, mistä se on koostunut? Ahkerasta salitreenistä, rentoutumisesta, leffoista, tv-sarjoista ja joulukorteista. Olen varmasti joskus maininnut, että tykkään askarrella, varsinkin kortteja ja leikekirjoja. Nyt missiona on ollut joulukortit läheisimmille, koska en enää porukoiden luona asu, niin aattelin lähettää itse omani. Vaikka korttien teko vie multa tunteja, niin mä nautin siitä. Pistän leffan pyörimään, samalla teen. Yleensä teen kortit aina itse, jos mulla on vain aikaa. Harvoin kaupan hyllyltä haen, ainoastaan kiireessä. Ajattelin, että voisin viikolla muutaman kuvan laittaa tekeleistäni, koska harrastus on tämäkin, enkä siitä paljoa ole kertonut. Askartelu on aina ollut osa mua, ja varsinkin suuri osa se on mun kaappeja. Osa tarvikkeista on vielä kotikotona, enkä tosiaankaan tajua, miten saan ne mahtumaan tänne kaksioon, ehkä joku päivä..

Löytyykö täältä muita, jotka tykkää itse tehdä kortteja tai ylipäätänsä askarrella? 

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

HUONE TÄYNNÄ PERHOSIA









Eräs viikonloppu lähdimme katsomaan sukulaisia Joensuuhun asti. Otin tietenkin selvää, mitä nähtävää siellä olisi, ja vastaan tuli Botania, kasvitieteellinen puutarha. Ensimmäinen asia, joka kiinnitti huomioni oli "perhoshuone". Siellä lenteli vaikka kuinka paljon perhosia, ja välillä ne tarrasivat hiuksiin. Siellä oli myös pieniä poikia äitinsä kanssa vierailulla samaan aikaan. Nuorempi pojista oli ihan innoissaan aluksi perhosista, mutta kun yksi perhonen sattuikin laskeutumaan pojan kädelle, kuului vapisevalla äänellä "äitiiii". Hassu.

Toinen asia mikä kiinnitti huomion, oli puhuvat papukaijat. Ei luoja yksi niistä oli hauska. Häkin viereen mentäessä, muistaakseni Juuso niminen papukaija tuli naaman eteen ja tunki jalkansa ulos. Noh, minä uskaliaana laitoin sormen lähemmäs jalkaa ja sehän nappasi kiinni! Kuitenkin ystävällisesti heilutteli jalkaansa, niinkuin kätellessä. Tuli käteltyä papukaijaa ekaa kertaa elämässäni, kokemus sekin. Joku oli myös opettanut sille vähän ruman sanan, jota en ala toistamaan, mutta v-kirjaimella se alkaa. Kohta häkistä kuuluikin tätä kyseistä sanaa, ja perään kunnon räkätys naurua. Olisitte kuulleet sen naurun, ihan mahtava. 

Suosittelen ehdottomasti käymään tuolla, jos vain lähistöllä liikkuu. Näin talven keskellä saa tuntea sen tropiikin lämmönkin hetkellisesti, ja ehdottomasti papukaijan nauru pitää kuulla! 

maanantai 10. marraskuuta 2014

KARANNUT MORSIAN







914 kuvaa, tässä on kuusi niistä. Saatte sataprosenttisella varmuudella nähdä näitä vielä lisää myöhemmin. Kuvauspaikka ei kuitenkaan oo sama. 

Alue, jonne ei saa mennä, niin tottakai me sinne mentiin. Se sopi aivan täydellisesti tähän. Tarinahan oli, että morsian karkasi hääpäivänään ja jätti miehensä alttarilla. Pakkasi tärkeimmät tavaransa ja lähti kohti tuntematonta. Aika julmaa, mutta minkäs teet. Ehkä mies on jo toipunut kesän tapahtumista, toivotaan ainakin. 

Paikka tosiaan oli kiellettyä aluetta. Heti kun oltiin saatu tavarat leväälleen ja Emmalle valtava tylli päälle, niin eiköhän pihamaalle tupsahda pakettiauto, josta nousee mies ja tulee kyselemään, että mitä me oikeen siellä tehdään. Kuitenkin saadaan lupa jäädä kuvaamaan loppuun, mutta takaisin meillä ei ole menemistä hänen mukaansa. Ei huolta, emme ole palaamassa vähään aikaan ainakaan, hehe. 

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

VESIVÄRIEN PYÖRTEISSÄ


En enää tiedä missä järjestyksessä mun pitäisi näitä kuvia tänne laittaa. Mulla on kesältä asti näitä. Onko edes mitään järkeä laittaa kesäisiä kuvia tänne enää, kun talvikin tuli jo? Tuntuu oudolta tehdä niin, mutta toisaalta, mulla on niitä kuvia ihan hirveen paljon muistikortilla, jotka odottais julkaisemista. Ehkä maailma ei kaadu, jos muutama kukkakuva eksyy tänne talven keskelle. Luulisin ainakin. 

Mun piti tulla eilen julkaisemaan nippu kuvia tänne, mutta murun kainalo ja breaking bad vei voiton. Ja nyt en enää ehdi niitä muokkaamaan, kun aamulla aikainen herätys taas töihin. En mä kuitenkaan voinut tulla julkaisemaan pelkkää tekstiä, joten yksi otos mun akvaarioleikeistä. Huomenna, kun tuun töistä, lupaan muokata eräät kuvat ja tulla julkaisemaan. Oon vaan laiska muokkaamaan kuvia, koska en suoraan sanottuna pahemmin pidä siitä. Ehkä tykkäisin muokkailla, jos se ei aiheuttaisi niin suurta ärsytystä aina. Se ei vaan iske. Voisin kokeilla, jos toi mun nerokkaampi puolisko auttaisi mua vähän siinä joku päivä. 

Nyt mä toivotan hyvät yöt, ja kömmin uusiin lakanoihin murun viereen. Palailen huomenissa!

Lukijat