keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

KUN VOI NÄHDÄ KAIKEN







Uskomattomat näkymät huipulta, mutta kyllä oli kiipeämistä liukkaassa maastossa. Jäätä ja lunta joka puolella ja ylös piti päästä. Riskialtista tässä oli se, että kamera roikkui mukana. Sen päälle kun rojahdat, niin se on siinä. Ehjänä kuitenkin päästiin ylös näköalatornille, vaikka se olikin vähän hankalaa. Ylhäällä kuuli vain lintujen laulua, muuten oli täysin hiljaista. Alastulo ei kuitenkaan sujunut niin mallikkaasti. Jossain vaiheessa totesin, "täältä ei kyllä alas pääse ilman, että toinen meistä kaatuu". Ja pam, pari minuuttia myöhemmin, mä ihailen niitä käpyjä siinä maassa. Ei kiva. On se mahtavaa, kun toinen räkättää vieressä ja itse on täynnä kuraa. 

Jossain vaiheessa välähti, että auringonlaskun voisi nähdä tuolta ylhäältä ja kyllähän se sieltä näkyi. Palattiin pari päivää myöhemmin katsomaan auringonlaskua ja se oli upea. Pilvet osuivat vähän väärin sinä päivänä (eli ne oli suoraan sanottuna tiellä) kun sen kävimme katsomassa, mutta oli se silti hieno. Eikä tämä varmasti jäänyt viimeiseksi kerraksi, kun auringonlaskua käymme katsomassa. Tästä lisää myöhemmin vielä.. 


4 kommenttia:

  1. Upean näköinen paikka! Tuo lähikuva puunrungosta on tosi kaunis. Tekee melkein mieli tutkia sitä suurennuslasilla, jos siellä vaikkapa näkyis pikkuötököitä. :>

    Milla / millamainen

    VastaaPoista
  2. Vau sulla on kyllä upeita kuvia ja osaat valokuvata hyvin! :)

    VastaaPoista

Lukijat