KAIKKI ON IHAN SEKALAISTA

Täysin sekalaisia kuvia kahden viikon ajalta. Tuntuu kamalan vaikealta palata arkeen, edelleen. Kaikki rytmit ovat sekaisin ja jaksamista ei ole. Urheilu ei innosta yhtään, vaikka kroppa kovaa haluaisikin kunnon treeniä. Jotenkin tämä kuvien muokkaaminen ja tänne laittaminenkin tuntuu kauhean raskaalta, vaikka joka päivä se on mielessä. Jotenkin mitään ei vaan saa aikaiseksi. Ehkä ensi viikko on uusi alku ja asiat alkavat vihdoin palautumaan normaaliksi. Tälläinen huono rytmi elämässä ei tunnu hyvältä. Ainoa rytmi mikä on täysin kunnossa on unirytmi! Ei tarvitse edes herätyskelloa laittaa, kun herään joka aamu seitsemän jälkeen täysin virkeänä. Jatkuisipa tämä ikuisesti! 

Yksi kysymys vielä tähän loppuun: onko jollain ongelmia kuvien latautumisessa? Ja jos muutenkin on jotain parannusehdotuksia, niin ottaisin mielelläni vastaan!

8/52 APINATEMPPELI

Huh täällä taas ja hieman ruskettuneempana. Ei tosin paljoa, mutta pienikin rusketus ulkomaanmatkan jälkeen on kiva. Itse lähinnä pelkäsin aurinkoa koko matkan, koska viime Thaimaan reissulla paloin niin pahasti, että jouduin lääkärissä käymään. Nyt kuitenkin kaikki sujui hyvin, enkä oikeastaan palanut ollenkaan! 

Kolme kertaa Thaimaassa, yhteensä 6 viikkoa ja edelleen haluan takaisin. Jokin siinä maassa vetää puoleensa ja paljon on vielä nähtävää. Tällä reissulla tuli taas nähtyä ja koettua kaikenlaista. En osannut oikein valita, että mistä aloittaisin koko reissun, joten aloitetaan yhdestä suosikista, joka oli tämä apinatemppeli. 

Kyseinen paikka sijaitsi todella lähellä hotelliamme, noin kuuden kilometrin päässä ja sinne tuktukilla hurruteltiin. Korkeiden rappujen päässä oli pieni temppeli ja temppelissä istui munkki. Naisten piti aina temppeliin mentäessä peittää polvet, eikä avoinaista paitaa ollut kohteliasta pitää. Ylhäältä oli todella upeat maisemat ja niitä olisi voinut ihastella vaikka kuinka kauan. 

Moni varoitteli meitä apinoista, mutta meistä apinat eivät olleet yhtään kiinnostuneita. Tuijottelivat hetken ja jatkoivat matkaa, ehkä jos jotain rapisevaa tai muuta syötävää olisi ollut mukana, varmasti olisimme saaneet kavereita ja nopeasti. Kuten kuvistakin huomaa, paikallinen munkki toi apinoille ison muovipussillisen ruokaa ja koko kylän apinat siitä vasta riemastuivat. Koko ajan niitä tulvi vain lisää ja lisää ruokapaikalle, eikä tappeluiltakaan vältytty. Osuimme kyllä oikeaan aikaan paikalle, sillä loput meidän perheestä eivät olleet nähneet ollenkaan näin suurta apinalaumaa, kun vierailivat eri päivänä temppelissä.

7/52 YÖ

Yritys oli hyvä kymppi, mutta lopputulos ei niinkään. Viime yönä päätettiin lähteä kuvaamaan tähtiä, mutta valitsimme ehkä hieman huonon paikan. Luulimme, että kaupunkien valosaaste olisi hävinnyt niin pitkälle mentäessä, mutta ei hävinnytkään. Tähtiäkään ei ylimääräisiä näkynyt, joten nekin jäivät hieman harmittamaan. Yksi hieno asia kyllä tapahtui, nähtiin revontulia! Ehtivät kyllä hävitä ennen määränpäätä, mutta vau! Kolmatta kertaa näin ja vieläkin ne saavat suun loksahtamaan auki. Itse en ainakaan laittaisi pahakseni, jos joka ilta tuollaisia luonnonilmiöitä näkyisi. 

En malta odottaa, että pääsen Thaimaahan kuvailemaan tähtiä! Toivon todella, että löydän jotain hyviä paikkoja siihen. Ja apua, perjantaina lähtee lento kohti Bangkokia, jos en sitä ennen enää ehdi kirjoittelemaan, niin nähdään parin viikon päästä! Kuvia on _ehkä_ luvassa, ainakin muutama heheh..

6/52 KIMALLE

Löysin kaapista aikaisemmin ostamat höyheneni ja siitä lähdin miettimään, että mitä niillä voisi tehdä. Viikon kuvausidea oli vielä hukassa, joten päätin hyödyntää ne siihen. Glitteriä ei laatikoista löytynyt, ne olisivat olleetkin hyvä kimalteen lisäys. Hetken pohdittuani muistin helmeni ja siitä alkoikin tämä projekti. Pipetillä vesipisaroita ja eikun helmiä levittelemään pitkin pöytää ja lattioita. Nopeasti siinä vierähti parisen tuntia sommitellen höyheniä ja pisaroita. Pitkästä aikaa oli makrokin käytössä, en muistanutkaan sitä makron omaa taikaa! 

ps. Kauhistusten kanahäkki ja mitä vielä, mut löytää nykyään myös instagramista! Tätä en ikinä olisi uskonut sanovani missään, mutta näin kävi jostain ihmeen kumman syystä. Nimimerkkini on jesssir, jos joku haluaa kurkata. Olisi myös kiva käydä kurkkaamassa teidän instagrameja, joten saa laittaa nimiä tuohon alas!

5/52 YSTÄVYYS

Ensimmäinen marsu, joka perheeseemme hankittiin oli nimeltään Brutus. Brutus ei säikkynyt mitään ja kulki aina pitkin yläkertaa seikkailemassa. Lempipaikkoja taisi olla kaikkien muiden huoneiden sängynaluset ja siskon leikkikoppaa oli kiva käydä aina välillä mutustelemassa. Muutaman vuoden jälkeen siskoni halusi kaverin Brutukselle ja joukkoon liittyi Pablo (Ensimmäisen kuvan oikea peppu). Heistä tuli heti parhaita ystäviä ja pian he molemmat seikkailivat pitkin yläkertaa. Brutus kuitenkin sairastui ja siirtyi eläinten taivaaseen viime vuonna. Pablo jäi yksin, mutta yksinäisyyttä ei kestänyt kauaa. Heti parin päivän päästä Eemeli (vasen peppu) liittyi perheeseen, mutta näiden kahden kaveruus ei alkanutkaan heti. Pablo tietenkin halusi kaveerata heti ja haisteli toista, mutta uusi asukas ei millään suostunut tähän ja pari tappeluakin kehkeytyi heidän välilleen. Pablo muuttui hieman aremmaksi, koska sai tappeluista haavan nenäänsä. 

Johtajan paikasta kinasteltiin kauan, mutta lopulta Eemeli hyväksyi Pablon. Nykyisin nämä kaksi ovat kuin paita ja peppu, eikä mihinkään lähdetä ilman toista. Pablo on kova opettamaan Eemeliä kaikenlaisissa asioissa, kuten siinä miten päästään häkistä pois. Pablolla ei ole mitään ongelmia lähteä häkistä ulos. Eemeli ei kuitenkaan tätä taitoa ole vielä oppinut ja miettii aina reunalla, että miten tästä nyt muka pitäisi päästä. Siinä melkein nenät vastakkain huutelevat toisilleen, kunnes Eemelikin pääsee hyppäämään yli tavalla tai toisella. On hauska nähdä miten he ovat tulleet niin läheisiksi kun aluksi pelättiin, että ei tästä mitään tule.