sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

KAIKKI ON IHAN SEKALAISTA










Täysin sekalaisia kuvia kahden viikon ajalta. Tuntuu kamalan vaikealta palata arkeen, edelleen. Kaikki rytmit ovat sekaisin ja jaksamista ei ole. Urheilu ei innosta yhtään, vaikka kroppa kovaa haluaisikin kunnon treeniä. Jotenkin tämä kuvien muokkaaminen ja tänne laittaminenkin tuntuu kauhean raskaalta, vaikka joka päivä se on mielessä. Jotenkin mitään ei vaan saa aikaiseksi. Ehkä ensi viikko on uusi alku ja asiat alkavat vihdoin palautumaan normaaliksi. Tälläinen huono rytmi elämässä ei tunnu hyvältä. Ainoa rytmi mikä on täysin kunnossa on unirytmi! Ei tarvitse edes herätyskelloa laittaa, kun herään joka aamu seitsemän jälkeen täysin virkeänä. Jatkuisipa tämä ikuisesti! 

Yksi kysymys vielä tähän loppuun: onko jollain ongelmia kuvien latautumisessa? Ja jos muutenkin on jotain parannusehdotuksia, niin ottaisin mielelläni vastaan!

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

8/52 APINATEMPPELI















Huh täällä taas ja hieman ruskettuneempana. Ei tosin paljoa, mutta pienikin rusketus ulkomaanmatkan jälkeen on kiva. Itse lähinnä pelkäsin aurinkoa koko matkan, koska viime Thaimaan reissulla paloin niin pahasti, että jouduin lääkärissä käymään. Nyt kuitenkin kaikki sujui hyvin, enkä oikeastaan palanut ollenkaan! 

Kolme kertaa Thaimaassa, yhteensä 6 viikkoa ja edelleen haluan takaisin. Jokin siinä maassa vetää puoleensa ja paljon on vielä nähtävää. Tällä reissulla tuli taas nähtyä ja koettua kaikenlaista. En osannut oikein valita, että mistä aloittaisin koko reissun, joten aloitetaan yhdestä suosikista, joka oli tämä apinatemppeli. 

Kyseinen paikka sijaitsi todella lähellä hotelliamme, noin kuuden kilometrin päässä ja sinne tuktukilla hurruteltiin. Korkeiden rappujen päässä oli pieni temppeli ja temppelissä istui munkki. Naisten piti aina temppeliin mentäessä peittää polvet, eikä avoinaista paitaa ollut kohteliasta pitää. Ylhäältä oli todella upeat maisemat ja niitä olisi voinut ihastella vaikka kuinka kauan. 

Moni varoitteli meitä apinoista, mutta meistä apinat eivät olleet yhtään kiinnostuneita. Tuijottelivat hetken ja jatkoivat matkaa, ehkä jos jotain rapisevaa tai muuta syötävää olisi ollut mukana, varmasti olisimme saaneet kavereita ja nopeasti. Kuten kuvistakin huomaa, paikallinen munkki toi apinoille ison muovipussillisen ruokaa ja koko kylän apinat siitä vasta riemastuivat. Koko ajan niitä tulvi vain lisää ja lisää ruokapaikalle, eikä tappeluiltakaan vältytty. Osuimme kyllä oikeaan aikaan paikalle, sillä loput meidän perheestä eivät olleet nähneet ollenkaan näin suurta apinalaumaa, kun vierailivat eri päivänä temppelissä.

Lukijat