keskiviikko 24. syyskuuta 2014

METSÄRETKI







Käväistiin jälleen yksi päivä näköalatornilla, tais olla jo kolmas kerta ja aina yhtä rankkaa kiivetä noi jumalattomat portaat ylös. Sieltä on kyllä niin hienot maisemat! Oon tästä ennenkin maininnut, kun talvella käytiin viimeksi. Ylhäällä oli niin erilaista, kun kaikki oli vihreää vielä. Kuitenkin se syksy alkaa jo hiljalleen näkyä täälläkin päin Suomea, tai ainakin se tuntuu, hyr. Ovesta ulos astuessa voi haistaa talven, sieltä se tulee. Ihan hassua, kun pari päivää sitten kuljettiin t-paidat päällä tuolla, nyt ei riitä enää edes farkkutakki ja pitkähihainen, lapasetkin piti kaivaa kaapin pohjalta. Se ois sitten muutto ulkomaille lämpimään! No ei vaiskaan, tällä budjetilla lähdetä mihinkään vielä pitkään aikaan.. Toivotaan huomisesta hieman lämpimämpää päivää, ainakin toi kylmä viima sais kadota sinne mistä tulikin.. 

ps. Ulkoasun muokkaus kesken, joten älkää ihmetelkö, jos hieman tyhjältä näyttää.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

ASIA, JOTA EI TAHDO USKOA








Viime viikot ovat olleet aika hullun myllyä. Kävin ekaa kertaa hautaustoimistoliikkeessä. Edessä oli rivi arkkuja, joista piti valita paras leposija ukille, ja vaate mikä puetaan hänen päälleen. Sitten piti miettiä uutta hautajaismekkoa. Mekko, joka muistuttaa aina niistä hautajaisista. Sen jälkeen se mekko jää kaapin perälle, eikä sitä mietitä enää. Siihen törmää vain kaappeja siivotessa. 

Mä en osaa sisäistää tätä asiaa. Kuolema, ei sitä halua uskoa, ei se ole totta. Päässäni yritän vain kumota kaiken, mutta kun katson äidiltä saapuneen tekstiviestin uudelleen ja uudelleen, siinä se on. Kaikki on totta, eikä tää ole unta. Äiti yrittää olla rohkea, ja näyttää vahvalta, mutta sisältä se on aivan rikki. Pikkusisko 7-vuotias ei edes tiedä, eikä ymmärtäisikään, vaikka tietäisi. Vaikka minäkin olen 19-vuotias, en tahdo sitä ymmärtää, vaikka totuuden tiedänkin. Pienenä sitä ei ymmärrä tuollaisia asioita, sanotaan vain, että ukki vilkuttaa tuolta pilven reunalta nyt. Kerrotaan nätisti, miksi ei mennä enää ukkia moikkaamaan. Meille vanhemmille tieto kerrotaan suoraan. Ei kierrellä tai kaarrella, kerrotaan miten asia on. Kuulin ensin, että ukki lähti rauhassa, ja kivuttomasti, olin siitä kiitollinen, mutta seuraavana päivänä tuli tietoa, että ei niin käynytkään. Se pahensi asiaa. Tällä kertaa olisin halunnut olla pieni, ja kuulla nätimmän totuuden. En olisi halunnut kuulla, että lähtö oli kivulias ja tuskainen. 

Ukki ei joudu kärsimään kamalista kivuistaan enää. Hän sai rauhan, ja pääsi tapaamaan vanhempiaan, kun viimeksi on nähnyt heidät vauvana. Siitä olen iloinen. 


perjantai 12. syyskuuta 2014

HYVÄÄ YÖTÄ


Ajoissa lähdit mukana tuulen,
vaan kun silmäni suljen, sun naurusi kuulen.
Iloinen katse, suu hymyssä päin,
vastahan sinut sellaisena näin.
Nyt matkaat maahan ikuisuuden,
sieltä löydät rauhan ja onnen suuren.
Kuiskaan viestin, sen lähetän mukaasi,
"Nuku rauhassa ukki, olet aina sydämissämme"

Lukijat