keskiviikko 30. joulukuuta 2015

JOULUAATTO 2015





Vielä joulukuvat ennen vuoden vaihdetta. Viimeinen joulu mummulassa, joten on vähän haikea olo, koska lapsesta asti olemme jouluja siellä viettäneet. Mielestäni oli oikein mukavaa, kun oli iso porukka ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Meitä taisi olla tasan kaksikymmentä henkeä viettämässä joulua, joten onneksi mummulassa on iso sali tälläisiin tilaisuuksiin. On mukavaa, kun kaikkien ei tarvitse istua ihan supussa pienellä sohvalla. 

Itse viihdyin hieman alle vuoden ikäisen Lumin kanssa melkein kaikki päivät ja hauskin leikki mitä löydettiin oli tavaroiden heittäminen lattialle. Samoin toisten leikkien turmeleminen oli mitä kivointa. On ne pienet vaan niin suloisia.

Juuri kerroin kuinka pikkusiskoni rakastaa possuja, isoimman kassin saadessaan hänen silmänsä suurenivat kuin mitkäkin lautaset ja kiljahti heti äidille, että äkkiä katsomaan. Paketista paljastui uusi possu perheeseen, mutta ei kuka tahansa sentään! Herra Possu on kaivannut jo hetken aikaa kumppania ja nyt vihdoin se löytyi, Rouva Possu pääsi heti kumppaninsa viereen seurailemaan jouluaaton kulkua. 

Kuvat eivät ehkä ole parhainta laatuaan, mutta tunnelma on näissä se tärkein. Mukavaa loppupäivää teille! 

lauantai 26. joulukuuta 2015

PARIN PÄIVÄN PAKKANEN








Niin taianomainen tunnelma näissä kuvissa. Pieni pakkanen ja auringonpaiste saa kaiken kiiltämään ihanasti. Yhdet ja ainoat pakkaset on tänä "talvena" koettu. Toivottavasti nyt edes pieni lumipilvi osuisi tänne jossain vaiheessa, ei tämä kurainen piha paljoa houkuttele. 

Mökille kun tultiin, niin jäätiin tuohon pieneen mäkeen jumiin auton kanssa, mutta ei suinkaan jää tätä aiheittanut vaan muta. Hieman siinä naureskeltiin, kun jouluna jäädään mudan takia mäkeen jumiin eikä jään. Sienimetsälläkin kävimme joulupäivänä ja ämpärillinen löytyi sieniä. Tälläisten pienen juttujen takia ei ole sitä joulufiilistä oikein löytynyt. 

Saimme kuitenkin vietettyä kivan joulun suuren porukan kesken ja joulupukkikin mummulassa kävi. Mummun jouluruuat ja lasten riemu isoista lahjapaketeista antoivat kyllä pientä toivoa jouluiseen fiilikseen.  

perjantai 25. joulukuuta 2015

POSSUMAISTA MENOA











Pikkusiskoni ei ole vieläkään päästänyt irti possuistaan, päinvastoin perhe on vain kasvanut. Kaikki alkoi isoimmasta Herra Possusta. Sen jälkeen kirpputorilla tuli vastaan pieni ja pyöreä possu, lähes samanlainen kuin Herra Possu. Näistä kahdesta tuli heti tärkeimpiä pehmoja siskolleni. Keväällä kävin kuvaamassa näitä kahta possua siskoni kanssa, ja niitä kuvia voi käydä kurkkaamassa tästä. Hieman on possuperhe kasvanut sen jälkeen. 

Kymmenen vaaleanpunaista ja yksi vihreä, jonka nimi on muuten Surku värinsä takia. Nämä kulkevat pikkusiskoni mukana aina, tällä hetkelläkin ne ovat mökillä meidän kanssa. Jos kaikki eivät mahdu mukaan, Herra Possu on kuitenkin tärkein heistä. Kaikki possut eivät mahtuneet eilen mukaan mummulaan viettämään joulua, joten tämä isoin possu oli tottakai mukana. On ne vaan niin rakkaita pikkusiskolle. 

torstai 24. joulukuuta 2015

24. JOULUKUUTA


Pablo ja Eemeli toivottavat kaikille ihanaa joulua!

maanantai 21. joulukuuta 2015

JOULUKORTIT 2015



Lauantaina mietin "juujuu kyllä mä ehdin huomenna laittamaan nämä kuvat". Kuten huomasitte, en ehtinyt. 

Mä olen aikaisemminkin kertonut, että tykkään askarrella itse lähes kaikki kortit ja niin tein tänäkin vuonna. Mun viime vuoden joulukortteja voi mennä kurkkaamaan tästä, aika erilaiset ovat tämän vuoden. Edelleen pidän näistä Magnolia ink kuvista, joten tänä vuonna jatkettiin samalla teemalla. Valitsin tällä kertaa poron kyseistä sarjasta, mutta päätin olla tekemättä punaisen sävyisiä kortteja.

Linkkailkaa mulle postauksianne, jos te olette tehneet itse joulukortit. Olisi kiva katsella millaisia muiden ovat! 

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

ROADTRIP, OULANGAN KANSALLISPUISTO

Kittilä > Puhos

Päivän kohteena oli Oulangan kansallispuisto ja vihdoin sää suosi meitä! Nämä kansallispuistot olivat ihan mun suosikkeja, upeita koskia ja luontoa. Pelottavia riippusiltoja ja mielettömiä maisemia. Mitään en vaihtaisi pois. Vähän haikein fiiliksin noustiin tähän päivään, vaikka upeat maisemat pelastivatkin haikeat fiilikset. 





Siis varsinkin tämä maisema alempana, en voi käsittää. Ihan uskomatonta ja varsinkin paikan päällä. Tossa oli aivan hirveä pudotus suoraan alaspäin. En itse pelkää korkeita paikkoja, mutta tuossa kohtaa hirvitti hieman. Jos joku käy Oulangan kansallispuistossa, niin ehdottomasti tsekkaamaan tämä näköala! 


Sunnuntaiaamuna yöpaikan ulkopuolelta alkoi kuulua outoa ääntä ja päätin kurkata ulos, että mikä eläin siellä pitää ääntä. Meni kaksi sekuntia, kun tämä Ruusu niminen lammas ilmestyi ovelle. En tietenkään uskaltanut päästää sisälle, joten Ruusu rupesi koputtelemaan oveen. Musta tuntuu, että oli käynyt siellä sisälle ennenkin, koska sisällä haisi tietyssä kohtaa eläin. Aina kun avasin oven uudestaan, se kimposi salamana takaisin oven luokse. Ruusu taisi olla aamulenkillään, ja jossain vaiheessa omistaja tuli huutelemaan häntä ja lammas lähti seuraamaan. Itse en tiennyt, että lammas tottelee nimeä sekä sanoja "tule" ja "mennään". Suloinen otus.



Seuraavasta päivästä alkoikin pelkkä kotimatka, ajoimme vielä yöksi Varkauteen ja seuraavana päivänä Turkuun. Reissu oli aivan mieletön, pääsi kyllä parhaimpien matkojen listalle. Tämä "roadtrip" oli meille molemmille ensimmäinen ja mielestäni hyvin selviydyttiin. Kilometrejä kertyi todella paljon, tuossa karttakuvassa on 4238km ja 52h, mutta siinä ei ole kaikkia teitä mitä ollaan ajeltu, joten niitä kertyi paljon enemmän. Ja ajotunneista mun ei varmaan tarvitse sanoa mitään, varmasti voidaan tuplata tuo 52h.



Suurin rahanmeno oli tietenkin bensa. Asumiseen saatiin kulutettua myös paljon, mutta aina mentiin halvimpiin kohteisiin mitä matkalla oli. Ruokaa ostettiin valmiiksi mukaan, esimerkiksi hernekeittoa ja pussimakaroonia. Kerran kävimme syömässä ulkona Norjassa ja sen jälkeen syötiinkin vain sitä hernekeittoa, haha. 

Kuten olen monta kertaa sanonut, että reissu oli aivan huikea. Uusi reissu Norjaan onkin jo suunniteltu, joten säästäminen alkakoon! Jos jollain on jotain kysyttävää, niin kysykää pois. En nyt oikein osaa tähän kirjoittaa mitään tiettyä. Huomenna ihan eri juttua, joten huomiseen!

lauantai 19. joulukuuta 2015

ROADTRIP, KÄSIVARRESTA ALASPÄIN

Pitkästä aikaa sain kaivaa tietokoneen laukusta ja istua alas. Viime viikot ovat olleet mitä kummallisinta härdelliä, yllättävää miten väsyneeksi siitä tulee. Kirjaimellisesti ei ole aikaa tehdä mitään ylimääräistä. Kaikilla varmaan joskus käy näin. Mutta nyt kuitenkin saan vihdoin päätökseen roadtrip kuvat ja tänään tuleekin viimeisen päivän kuvat vielä myöhemmin. Huomenna taas alkaa ihan uudet kuviot, hieman jouluisempia kuvia siis luvassa!


Kilpisjärvi > Kittilä


Käsivarren peukalosta lähdettiin aamusta ja poroja tuli vastaan todella paljon. Siellä ne tiellä vaan oleskeli, eivätkä autoakaan väistänyt. Hauskaa sinänsä kuinka erilaisia poroja tuli vastaan. Suomen porot olivat vain, eivätkä välittäneet autoista. Norjan puolella ne lähtivät heti kipittämään tieltä pois ja samaten Ruotsin puolella.

Meillä oli tosiaan tänä päivänä tarkoituksena ajaa vain Kittilään, mutta jonkin kummallisen idean takia "eksyimme" Ruotsin puolelle ja kävimmekin Kirunassa pyörähtämässä. Päivään ei mitään erikoista aktiviteettia kuulunut ja kuvatkin ovat hirmu vähäiset. Illalla palataan vielä viimeisen päivän kanssa!







sunnuntai 6. joulukuuta 2015

ROADTRIP, KOHTA SUOMEN PUOLELLA

Gargiaveien > Kilpisjärvi

Viimeinen päivä Norjassa, hieman haikein fiiliksin lähdettiin kohti Kilpisjärveä. Yli viisituntinen ajomatka ei tuntunut missään taaskaan, koko ajan oli niin kaunista joka puolella. Ajoimme Norjan rannikkoa pitkin, kunnes Skibotn kaupungin jälkeen oli aika suunnata kohti sisämaata. Sitä ennen saimme ikuistettua mitä upeimpia maisemia. Miten kauniit maisemat voivatkin tehdä niin onnelliseksi? Aika siirappista, mutta totta.

Yksi suosikeistani matkalla oli pieni pelto metsän keskellä, joka näkyy alemmassa kuvassa. Jotenkin niin suloinen. 

Kuten kuvistakin huomaa, sade ei vieläkään suostunut loppumaan, joten sumuisella ja pilvisellä säällä mentiin.






Voiko ihanan värisiä auringonlaskukuvia olla koskaan liikaa? Ei ainakaan näitä. Ehdottomasti yksi kauneimmista paikoista mihin pysähdyttiin hieman ennen Skibotn kaupunkia. Sade oli juuri lakannut ja aurinko oli laskemaisillaan. Taivas värjäytyi mitä upeimmaksi ja siihen lisättynä turkoosi meri sekä lumiset vuoret. Näihin kuviin on hyvä lopettaa tämä päivä, ja sitten onkin enää kaksi päivää jäljellä. Vaikka matkaa oli vielä muutama päivä lisää, niin kuvia ei pahemmin ole tutuista maisemista.






Lukijat