lauantai 28. joulukuuta 2013

TAHDOIN VAIN KUVAN TÄHDISTÄ








Miksi aina (okei, ei aina mut usein) kameran näytöllä se kuva on hyvä, aatteet on "jes, se onnistui, nyt voin lähtee sisälle, eikä tarvii palella enää seuraavaa puolta tuntii". Niin sitten pääset sisälle, lykkäät muistikortin koneeseen ja avaat kuvan isona. Niin ei, kuva on pelkkää kuraa. Viimeksi kuvasin tähtiä, niin voi kyllä palelin siellä ulkona kauan ja sisälle päästyäni ne tähdet oli tärähtäneita viivoja. Se viha mikä siitä syntyy. Eikä sitä enää uudestaan sinne ulos halua lähteä sitten. Ensi kerralla parempi onni, toivottavasti.. Sama homma pätee omissa naamakuvissa, ei herranjumala. En oo varmaan ainut ketä niitä kuvia räpsii yli sata aina kerralla toivoen, että ees yksi kuva onnistuu sieltä. Sitten selaat niitä siinä koneella "ihaillen" omaa naamaasi ja ihmetellen, että mikä toikin ilme oli. Haha, on se kuvien ottaminen joskus vaikeeta! 

perjantai 27. joulukuuta 2013

HÄLINÄ ON TAAS VUODEKSI OHI









Joulu on taas vietetty, ei siltä kyllä tunnu. Tuntuu, että olisi syys- tai lokakuu, mutta nythän viedään vuoden viimeisimpiä päiviä. Silti, ei se mua hirveesti haittaa, että ei ole lunta. On kivempi ajella autolla ja liikkua ulkona, kun ei oo liukasta eikä niitä hirveitä pakkasia. Monet toivoo jo lunta maahan, en mä vaan. Käy mulle näinkin, vaikka ei toi kauheen houkutteleva maisema ole; vanhoja mätäsiä lehtiä syksyltä ja vettä tulee aivan liikaa. Ois vaan kesä, niin kaikki olisi hyvin, haha. 
Noh, palataan siihen jouluun. On hauska katsella 6-vuotiasta pikkusiskoani, kun lahjavuori hänellä on niin suuri verrattuna omaani. Kun oli pieni, lahjoja oli aivan hirveä määrä (Oon joskus saanut päälle 50 pakettia yhtenä jouluna) ja nyt kun kasvaa niin alkaa lahjatkin "vähenemään". Oikeastaan yhden lahjan hinta kasvaa ja niitä on silloin vähemmän, tiedättekös. Oon itse tosi tyytyväinen tän vuoden joululahjoihin, pääosin rahaa ja astioita. On hyvä, ettei ihmiset rupea väkisin mitään materiaa ostamaan, vaan antaa sen mieluummin rahana esimerkiksi ja sain myös hyvin kerättyä lisää kuppeja ja lautasia keräämääni astiasarjaan. 

Vika kuva on taas näitä netistä tulleita ideoita. Pelleilin pitkällä valotusajalla ja zoomilla. Ei nyt mikään mahtavin, kun kuusi ei tarkennu kunnolla, mutta muuten ihan jännän näköinen kipale. Pitää testailla vielä uudelleen.. Nyt kaikille hyvää yötä ja onnea huomisiin alennusmyynteihin! (heti tuhlaamaan rahat...) Olenko ainoa?

maanantai 23. joulukuuta 2013

BASILICATAN MAAKUNNAN MATERA








Turun tuomiokirkossa on aivan tajuttoman upea italialainen kylä! Sen on rakentanut italialainen Francesco Artese. Viimeksi se oli Rooman Pietarinkirkon aukiolla ja nyt se on Turun tuomiokirkossa. En ajatellut, että se oikeasti olisi noin hieno ja yksityiskohtainen! Kaikki ne henkilöt jotka sinne oli aseteltu, olivat niin vimpan päälle, tajutonta. Häkellyin ihan täysin kyseisestä kylästä. Eli jos vain Turussa asustat tai olet vierailulla, niin suosittelen ihan oikeasti menemään tuomiokirkkoon katsomaan kuinka upea se on!
Kylässä vaihtuu myös vuorokausi. Tulee aamu, päivä, ilta ja yö. Valot olivat mielestäni todella upeat. Hienoa, kun joku on miettinyt niin tarkkaan. Taustalta löytyi myös tähtitaivas. Uskomatonta. Vieläkin ihastelen tuota kylää näistä kuvista, haha.

Huomenna jouluaatto, joten ihanaa joulua kaikille! 

maanantai 16. joulukuuta 2013

LIVING IN A MINIATYR WORLD


Onnistuin muokkaamaan yhden kuvan Roomasta tuollaiseksi miniatyyrin näköiseksi, melkein kaikki muut jotenkin onnistuivat menemään plörinäksi. Törmäsin netissä yhteen tajuttomaan hienoon tilt-shift-kuvaan, enkä edes tiennyt, että tämmösiä voi tehdä! Ehkä sen takia, kun en oo ennen tälläiseen törmännyt.. Tän seurauksena rupesin selaamaan niitä tuhansia kuvia läpi, josko siällä olis jotain hyvää materiaalia ja tämä löytyi sekä onnistui! Pitäis päästä jonnekkin korkealle kuvaamaan, en oo vielä ainakaan keksinyt sopivaa paikkaa, joka löytyis läheltä. Toivottavasti joku päivä löytyy paikka!

torstai 12. joulukuuta 2013

CHRISTMAS COOKIES







Mun kuvauksessa lukee, että harrastuksiini kuuluu myös askartelu ja tuossa ylempänä on nyt joulukortti, jonka tein kummitädille lähetettäväksi. Ei nyt ehkä parhainta satoa mun korteissa, mutta oon ihan tyytyväinen. Aattelin, että voisin tehdä joskus sellaisen postauksen (vihaan tätä sanaa yli kaiken, mutta en keksinyt mitään muuta tähän) jossa olis mun tekemiä kortteja. Kiinnostaakohan ketään..? 
Noi Magnolia tytöt pyörii aika usein mun korteissa, jotenkin mä tykkään niistä ihan tajuttomasti ja niitäkin on niin paljon erilaisia. Kaapit pursuaa askartelutarvikkeista (kolme suurta hyllyä tuolta löytyy, ohgod) ja koko ajan niitäkin tuppaa tulemaan lisää. Tarviin lisäsiiven nyt ja heti! Kävin vielä vuosi-kaks takaperin askartelukursseilla, mutta nykyään lähinnä kotona vaan duunailen. Askartelu on mulle semmonen juttu, mihin aika katoaa. Jotkut uppoutuvat kirjaan moneksi tunniksi, niin mä askartelen monta tuntia. Se on kivaa, mutta välillä sitä turhautuu aivan älyttömästi, jos joku ei onnistu tai ei tuu sitä inspiraatioo. Huonekin on sellasen viikon verran aivan ihan tajuttomassa kunnossa, kun jonkun projektin aloitan. Just ja just pääset sänkyyn ja takasin, kun pitää raivata se polku siihen. 
Mutta nyt lopettelen, joten hyvät yöt kaikille! 

lauantai 7. joulukuuta 2013

Mr. Janttu







No nyt se lumi löysi tiensä tännekkin. Tulihan sitä jo eilenkin, mutta heti sen päälle valahti vesi ja räntä. Pienenä sitä oli ihan innoissaan, kun aamulla avasi verhot ja maa oli valkoinen. Nyt en tiedä enää miten siihen reagoisin. En ainakaan ole niin innoissani kuin pienenä. Vaikka tää lumi ei tuo mulle mitään superhypertunteita, niin päätin hipsiä metsään Jantun kanssa ja pistää sille hatun päähän. Janttu. Hoe muutaman kerran päässäsi tota nimeä --> Se menettää täysin järkevyytensä. Silti.. Kyllä se Janttu on. 

Pehmojen nimiä on vaikea keksiä, koska se on ikuisesti sen niminen. Sitten kun se on tietyn niminen, niin koitappas vaihtaa se nimi siltä, ei onnistu. Mitäs jos en vuoden päästä enää tykkää Jantusta? Niinpä, voivoi se on Janttu eikä mikään muu. Mitäköhän sitten käy, kun miettii omille lapsilleen nimiä? Kauhea höösääminen nyt jo valita _pehmon_ nimeä, mitäs sitten kun kyseessä on oma ihana (itkupotkuraivari) lapsi? 

Lukijat