UTELIAITA VASIKOITA

Vielä muutama kuva juhannusviikonlopulta. Käväistiin myös pitkästä aikaa tuttujen navetalla. Kerran olen käynyt ennenkin, mutta olin silloin hattivatin kokoinen, joten muistikuvat ovat hatarat. Pikkusiskoni tästä reissusta vasta nauttikin, suu hymyssä syötti niitä ja jos joku oli ilman tuoretta ruohoa, niin eipä ollut kauaa. Olihan se kiva käydä monen vuoden jälkeen katsomassa lehmiä ihan navetassa, vaikka siitä tuoksusta mikä jäi vaatteisiin ei voi sanoa samaa. Kyllä meni kaikki vaatteet takkia myöten pesukoneeseen. Se on kuitenkin pieni haitta verrattuna niihin lehmiin. Vasikat ne vasta suloisia olivat ja hirmu uteliaita! 

Tuli tässä muuten huomattua, että huomenna on jo ensimmäinen heinäkuuta. Sanoin siitä poikaystävällekin ja ilme olisi ollut säästämisen arvoinen. Voi sitä hämmästelyn määrää! Sai sitä kyllä itsekin hieman hämmästellä, että mihin se kesäkuu hävisi. Ei se oikein kesäkuulta tuntunut vilpoisten säiden takia. Shortsit sai vetää jalkaan ekaa kertaa vasta tällä viikolla. Ehkä ne helteet vielä tulee sieltä.. Yksi toive kuitenkin toteutui (jos uskaltaa luottaa säätiedotukseen), nimittäin viikonlopuksi on luvattu ihan uskomatonta säätä! Ihana mennä ruissiin kuuntelemaan hyviä artisteja lämpimällä säällä. Ei olisi voinut paremmin enää mennä!

MÖKKIELÄMÄ

Vesipisarakuvista on vaikea arvata millainen sää oli juhannusviikonloppuna. Välillä se aurinkokin pilkahti 5 minuutiksi ja sitten satoikin taas vettä. Ei se menoa kuitenkaan haitannut. Kokko saatiin syttymään, vaikka puut ihan märkiä olivatkin. Pystytettiin katos, jotta pystyttiin syömään sateessa ulkona ja puettiin vaan sadetakki päälle. Helposti se ilta siinä kului. Oli muutenkin kiva mennä mökille keskelle metsää. Ei kaupungin hälinää, ainoastaan mekastavat käpytikan poikaset, jotka lähtivätkin pesästä yhtenä aamuna. Miten ne jaksavatkin pitää tunti tolkulla samaa sirkutusta, on siinäkin hommaa. Nukkuvatkohan ne koskaan? Päivällä ei ainakaan. 

Tuskin olen ainut joka nauttii mökkielämästä, varsinkin jos asuu kaupungissa. Mökillä kaikki on niin huoletonta. Voi vaan olla, eikä ole kiire mihinkään. Ei tarvinnut miettiä ostoslistaakaan pariin päivään, kun se oli jo hoidossa. Itse kuljin monta kertaa päivässä kamera kädessä pitkin teitä ties missä vaatetuksessa. Etsiskelin täydellisiä vesipisaroita pusikoista ja melkein konttasin niiden perässä siellä maassa. Oli se vaan niin kivaa. Onneksi päälle viikon päästä lähdetään poikaystävän mökille, siellä saakin rentoutua koko viikon. Pääsee taas soutelemaan Saimaalle ja ehkä bongataan taas majava ottamassa aurinkoa tai norppa ihastelemassa ilta-aurinkoa.

LISÄÄ PÖRRÖHÄNTÄISIÄ ELÄIMIÄ

En voinut uskoa silmiäni, kun törmäsin kesyihin oraviin. Ne söivät kädestä ja jäivät siihen viereen syömään ilman minkäänlaista pelkoa. Yhdessä vaiheessa kivellä oli neljä oravaa syömässä yhtä aikaa, olivat ehkä perhelounaalla. Viidennessä kuvassa oleva orava oli valinnut hyvin erikoisen tavan syödä, jaloilla kiinni puusta ja siihen roikkumaan. Tuskin onnistuisi itseltä tuollainen. 

On ne suloisia otuksia ja hyvin uteliaita, kävivät ihan repun vierelläkin haistelemassa, mutta kuitenkin loikkivat siitä nopeasti pähkinäkasalle. Niillä oli myös ilmeisesti piilopaikkoja ruualle, kun pähkinöitäkin kuljettivat piiloon maan alle. 

TYTTÖ JA VAALEANPUNAINEN PUU

Kuvanmuokkausohjelmani irtisanoutui eilen, enkä jaksanut sen kanssa tapella sitten enää illalla. Tässä kuitenkin "toinen osa" näistä Emman kuvista. Paikkahan ei näytä lähellekään siltä, että se olisi jotenkin keskeisellä paikalla. Väärässä olette, Skanssin "etupihalla" kuvattiin nämä. Ihan tajuttoman kauniita puita, mutta ei millään keksitty mikä puu tuo on. Saa valaista meitä, jos joku tietää kyseisen puun. Huomasin muuten kotona vasta, että tuli aikalailla sivuprofiilikuvia, mutta mielestäni ne ainakin näyttävät hyvältä, eikö vain?

Lähdemme parin tunnin päästä mökille, miten voinkaan odottaa sitä niin paljon? En ole pitkään aikaan siellä ollut ja on vihdoin kiva päästä hieman erilaisiin maisemiin. Toivotaan, että säät muuttuisivat vähän parempaan suuntaan, ettei tarvitsisi sisällä pyöriä koko viikonloppua. Mutta hei, viettäkää mukava juhannus säästä huolimatta!

TYTTÖ PUIDEN SEASSA

Näihin kuvauksiin lähdettiin ihan sairaan lyhyellä varoitusajalla. Laitoin vain Emmalle viestin, että tarvitaan vaalea mekko sekä vaalea meikki siihen, ja pyysin tekemään vielä letin hiuksiin. Sitten oltiinkin jo menossa. Ensimmäiseksi suuntasimme hieman syrjäisemmällä paikalle, johon ilta-aurinko osui kivasti. Sen jälkeen sainkin tehdä hieman suostuttelua, että kuvattaisiin vähän julkisemmalla paikalla. Malli onneksi suostui ja siitä näettekin myöhemmin lisää.. 

LUONTORETKI KUHANKUONOLLA

Joko teiltä pursuaa korvista ulos tälläiset pitkospuukuvat? Hehe, mulla ei. Tykästyin ihan älyttömän paljon tälläisiin reitteihin ja nyt kesän tullen on tullut käytyä paljon luontopoluilla. Näissä ei varmaan menisi kauaa kävellä läpi, mutta kameran kanssa se aika melkein jopa tuplaantuu. Onneksi tuo toinen puoliskoni ei ole vielä ainakaan valittanut, kun pysähdyn vähän väliä räpsimään kuvia. Ehkä se on jo tottunut siihen, että kamera on melkein aina mukana.

PARHAAT KAVERUKSET

"Otetaan mukaan Possu, Pilkku ja Pupu" kuuluu pikkusiskon huoneesta. Nämä kaverukset kulkevat pitkin kyliä aina mukana. Vaikka käytäisiin vain pikavisiitillä mummin luona, ovat nämä mukana. Tosin tässä ei ole koko katras, puuttuu vielä Hoso, joka jätettiin kotiin nukkumaan. Vaikea arvata mikä eläin kyseessä? Possu tietenkin. 

Siskoni tuntien he tulevat olemaan vielä vuosia parhaita ystäviä. Isoin näistä kaveruksista unohtui kerran meidän autoomme. Vähän ajan päästä soi puhelin ja varmistettiin, että possua ei jätetä yksin autoon yöksi. On se jännä miten pehmoja hoidetaan kuin oikeita eläimiä. 

Ps. Pääsykokeet ohi! Toivotaan, että tietojenkäsittelystä irtoisi mulle opiskelupaikka. Toinen iloinen asia on, että sain vaihdettua työpaikkaa, jes! Voin vihdoin etääntyä parhaista kamuistani, nimittäin portaista. Niitä on vuoden aikana tullut siivottua kiitettävästi. Enää ei tarvitse pukea joka päivä urheilutrikoita ja lenkkareita töihin, voin laittaa farkut jalkaan ja kellon käteen. Mulle ainakin iso muutos, kaipaa melkein jopa totuttelemista!