lauantai 27. joulukuuta 2014

JOULUPUKKI BONGATTU!





Joulu tuli ja joulu meni. Joulufiilistä ei oikein tullut missään vaiheessa, mutta kivaa oli. Oli ihana viettää aikaa perheen seurassa, ja käydä vierailemassa mummulassa. Joulupukkikin nähtiin kaksi kertaa, ja hyvin tuntui uppoamaan vielä pikkusiskooni ja poikaystävän pikkusiskoon. Oli hauska nähdä, kun oma isä istui poikaystävän vanhempien olohuoneessa joulupukkikuteet päällä ja toisinpäin. Katsotaan, jos enää ensi jouluna onnistuu pikkusiskojen huijaaminen.. Veikkaan, että kyllä. 

Itsekin taisin aika kiltti olla vuoden aikana olla, kun sain jos jonkinnäköistä lahjaa. Kuvaukseen liittyvääkin löytyi, nimittäin ministudio. Voisin laittaa siitä hieman omaa postausta jossain vaiheessa. Ja saapui mulle paketti Kiinastakin hieman ennen joulua, kameratarvikkeita oli pieni laatikollinen täynnä. Näistä lisää myöhemmin..

ps. Mä en oikeesti tajua mitä näiden kuvien laadulle tapahtui..

pps. Osaisko joku kertoa, miten saan tasattua tekstin kuvien kanssa?

perjantai 19. joulukuuta 2014

JOULUKORTIT






Viimeiset kaksi viikkoa ovat hävinneet taivaan tuuliin. En ymmärrä mihin se aika meni. Tällä viikolla en ole edes ehtinyt koneelle istahtaa, nyt vihdoin ja viimein. Kaikki tämä jouluhössötys on vienyt myös paljon aikaa! Töitä tuli hieman lisää, ja kipeäksikin onnistuin tulemaan. Lupailin järjestää arvontaa täällä, mutta valitettavasti en ole ehtinyt miettiä sitä ollenkaan viime aikoina. Joten se siirtyy eteenpäin, mutta en kuitenkaan unohda koko juttua. 

Joulukortitkin sain vihdoin laitettua postiin. Ne vähän unohtuivat välillä, kun piti tarvikkeet siivota pois, jos joku tuli kylään. Nyt ne ovat kuitenkin matkalla, ja itse saan unohtaa ne. Tykkään yleensä piirtää kyseistä Magnolia tyttöä kortteihin. Joten, jos kortin minulta saa, todennäköisesti siinä on kyseinen tyttö. Ylioppilasjuhlien kutsutkin tuli tällä tyylillä tehtyä.
En enempää tässä höpöttele, koska kuvista kuitenkin näkee millaiset tein. Mukavaa viikonloppua! 

perjantai 5. joulukuuta 2014

PIIKIKÄS KARVAPALLO




Vielä muutama syksyinen kuva Joensuun reissulta. Törmäsimme silloin siiliin Joensuun katuja kävellessä. Niitä ei kyllä usein näe. Olisipa pienin siskoni ollut mukana, hän olisi riemastunut. Siilistä puhuttaisin varmaan vieläkin. 

En valitettavasti ehdi kirjoitella enempää, suuntaan tästä pian kuvaamaan vanhemman pikkusiskoni itsenäisyyspäivän tansseja. Mukavaa viikonloppua kaikille! 

maanantai 1. joulukuuta 2014

PIENI YLLÄTYS LÄHIAIKOINA


Mulla oli pieni hinku tehdä joulukalenteri, mutta päätin jättää tekemättä, kun ei oikein ideaa ollut siihen ja nopeasti väsätty ei ole kiva. Ehkä ensi vuonna muistan aloittaa ajoissa joulukalenterin suunnittelun.

Vaikka kalenteri-idea meni penkin alle, niin ajattelin jotain spesiaalia jossain vaiheessa tänne kuitenkin laittaa. Ehkä arvontaa, jos joku kenties lähtisi mukaan siihen? Itse tykkään siitä, että bloggaajat järjestävät itse arvontoja ja haluavat antaa jotakin lukijoilleen, eikä kyseessä ole mikään "yhteistyöpostaus". Itse hankitut lahjat ovat paljon arvokkaampia mielestäni, kuin se 50 euron lahjakortti minne lie nettikauppaan. Tällöin bloggaajasta tulee sellainen kuva, että välittää myös niistä, jotka ovat ruudun toisella puolella. Vaikka en sano, että eivätkö niitä suurempiakin arvontoja järjestävät henkilöt välittäisi lukijoistaan.

Koskaan en ole mitään tälläistä tänne järjestänyt, vaikka blogi on ollut pystyssä jo päälle kolme vuotta. Nyt kuitenkin tuli idea ja tahdon sen toteuttaa. Joten jossain vaiheessa tässä joulukuussa, joku onnekas voittaa itselleen yhden paketin lisää joulukuusen alle!

ps. Kuva liittyy joulukortteihin. Pian nekin ovat valmiita!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

AAVEMAINEN SUMU






Tänään vasta pääsin koneelle perjantai-iltapäivän jälkeen. Oli aika tapahtumarikas viikonloppu! Perjantaina Turkuun iski kamala lumipyry ja piti lähteä vielä ajamaan Vammalaan. Hyi. Päätettiin kuitenkin lähteä, koska Vammalassa odotti "baby showerit". Se puolentoista tunnin matka ei kuitenkaan sujunut ihan täydellisesti. Ensinnäkin oli se ihana lumipyry ja täysin pimeää. Näkyvyys oli se pari metriä, hyvä kun edes tien näki. Sitten sellainen ihana olento kuin peura päätti pamahtaa siihen auton eteen, ei luoja. Oli sekunneista kiinni, ettei törmätty. Loppumatka menikin kädet täristen, huh. No ei kauaa mennyt, kun renkaat rupesi pitämään ihme ääntä. Tietenkin sitä piti pysähtyä seuraavalle pysäkille ja mennä katsomaan mikä vikana. Loppujen lopuksi kiristeltiin niitä pultteja siellä lumipyryssä. Ihanaa? Ei. Päästiin kuitenkin ehjänä perille, mutta myöhässä.  

Lauantaina Espoo kutsui luokseen. Siellä päässä odotti Sami Hedberg! Wow, uskomaton ilta. Posket sattuivat naurusta jo ensimmäisen viiden minuutin aikana. Samin näkemistä on odotettu jo vuosia. Liput kuuluvat kyllä parhaimpien synttärilahjojen joukkoon! Kyllä se melkein seitsemän vuoden kaveruussuhde jotain opettaa, haha.

Viimeisenä yllä oleviin kuviin. Päivällä oli yllättävän kiva sää, joten päätin vaihtaa kotipökät pois ja suunnata lähellä olevaan puistoon napsimaan muutamat kuvat. Tulee vähän aavemainen tunnelma sumusta. Ja ainiin! Joulukortit ovat vielä hieman kesken kiireisen viikon takia, mutta yritän kuitenkin viimeistellä ne ensi viikon aikana ja näyttää täälläkin. Mukavaa viikon alkua kaikille! 

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

SYKSYINEN AURINGONLASKU




Eräs syyskuinen ilta lähdettiin kaverin kanssa metsästämään hyvää paikkaa, jossa voisi kuvata auringonlaskua. Ajettiin vain eteenpäin, ja välillä toinen sanoi "käännytään tosta oikeelle". Mentiin kohti tuntematonta. Lopulta könötettiin kalliolla täristen kylmyydestä, vaikka oli vasta syyskuu. Kun aurinko pääsi puiden taakse, riensimme autoon penkkilämmityksen turvaan.

Syyskuusta tähän viikonloppuun, mistä se on koostunut? Ahkerasta salitreenistä, rentoutumisesta, leffoista, tv-sarjoista ja joulukorteista. Olen varmasti joskus maininnut, että tykkään askarrella, varsinkin kortteja ja leikekirjoja. Nyt missiona on ollut joulukortit läheisimmille, koska en enää porukoiden luona asu, niin aattelin lähettää itse omani. Vaikka korttien teko vie multa tunteja, niin mä nautin siitä. Pistän leffan pyörimään, samalla teen. Yleensä teen kortit aina itse, jos mulla on vain aikaa. Harvoin kaupan hyllyltä haen, ainoastaan kiireessä. Ajattelin, että voisin viikolla muutaman kuvan laittaa tekeleistäni, koska harrastus on tämäkin, enkä siitä paljoa ole kertonut. Askartelu on aina ollut osa mua, ja varsinkin suuri osa se on mun kaappeja. Osa tarvikkeista on vielä kotikotona, enkä tosiaankaan tajua, miten saan ne mahtumaan tänne kaksioon, ehkä joku päivä..

Löytyykö täältä muita, jotka tykkää itse tehdä kortteja tai ylipäätänsä askarrella? 

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

HUONE TÄYNNÄ PERHOSIA









Eräs viikonloppu lähdimme katsomaan sukulaisia Joensuuhun asti. Otin tietenkin selvää, mitä nähtävää siellä olisi, ja vastaan tuli Botania, kasvitieteellinen puutarha. Ensimmäinen asia, joka kiinnitti huomioni oli "perhoshuone". Siellä lenteli vaikka kuinka paljon perhosia, ja välillä ne tarrasivat hiuksiin. Siellä oli myös pieniä poikia äitinsä kanssa vierailulla samaan aikaan. Nuorempi pojista oli ihan innoissaan aluksi perhosista, mutta kun yksi perhonen sattuikin laskeutumaan pojan kädelle, kuului vapisevalla äänellä "äitiiii". Hassu.

Toinen asia mikä kiinnitti huomion, oli puhuvat papukaijat. Ei luoja yksi niistä oli hauska. Häkin viereen mentäessä, muistaakseni Juuso niminen papukaija tuli naaman eteen ja tunki jalkansa ulos. Noh, minä uskaliaana laitoin sormen lähemmäs jalkaa ja sehän nappasi kiinni! Kuitenkin ystävällisesti heilutteli jalkaansa, niinkuin kätellessä. Tuli käteltyä papukaijaa ekaa kertaa elämässäni, kokemus sekin. Joku oli myös opettanut sille vähän ruman sanan, jota en ala toistamaan, mutta v-kirjaimella se alkaa. Kohta häkistä kuuluikin tätä kyseistä sanaa, ja perään kunnon räkätys naurua. Olisitte kuulleet sen naurun, ihan mahtava. 

Suosittelen ehdottomasti käymään tuolla, jos vain lähistöllä liikkuu. Näin talven keskellä saa tuntea sen tropiikin lämmönkin hetkellisesti, ja ehdottomasti papukaijan nauru pitää kuulla! 

maanantai 10. marraskuuta 2014

KARANNUT MORSIAN







914 kuvaa, tässä on kuusi niistä. Saatte sataprosenttisella varmuudella nähdä näitä vielä lisää myöhemmin. Kuvauspaikka ei kuitenkaan oo sama. 

Alue, jonne ei saa mennä, niin tottakai me sinne mentiin. Se sopi aivan täydellisesti tähän. Tarinahan oli, että morsian karkasi hääpäivänään ja jätti miehensä alttarilla. Pakkasi tärkeimmät tavaransa ja lähti kohti tuntematonta. Aika julmaa, mutta minkäs teet. Ehkä mies on jo toipunut kesän tapahtumista, toivotaan ainakin. 

Paikka tosiaan oli kiellettyä aluetta. Heti kun oltiin saatu tavarat leväälleen ja Emmalle valtava tylli päälle, niin eiköhän pihamaalle tupsahda pakettiauto, josta nousee mies ja tulee kyselemään, että mitä me oikeen siellä tehdään. Kuitenkin saadaan lupa jäädä kuvaamaan loppuun, mutta takaisin meillä ei ole menemistä hänen mukaansa. Ei huolta, emme ole palaamassa vähään aikaan ainakaan, hehe. 

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

VESIVÄRIEN PYÖRTEISSÄ


En enää tiedä missä järjestyksessä mun pitäisi näitä kuvia tänne laittaa. Mulla on kesältä asti näitä. Onko edes mitään järkeä laittaa kesäisiä kuvia tänne enää, kun talvikin tuli jo? Tuntuu oudolta tehdä niin, mutta toisaalta, mulla on niitä kuvia ihan hirveen paljon muistikortilla, jotka odottais julkaisemista. Ehkä maailma ei kaadu, jos muutama kukkakuva eksyy tänne talven keskelle. Luulisin ainakin. 

Mun piti tulla eilen julkaisemaan nippu kuvia tänne, mutta murun kainalo ja breaking bad vei voiton. Ja nyt en enää ehdi niitä muokkaamaan, kun aamulla aikainen herätys taas töihin. En mä kuitenkaan voinut tulla julkaisemaan pelkkää tekstiä, joten yksi otos mun akvaarioleikeistä. Huomenna, kun tuun töistä, lupaan muokata eräät kuvat ja tulla julkaisemaan. Oon vaan laiska muokkaamaan kuvia, koska en suoraan sanottuna pahemmin pidä siitä. Ehkä tykkäisin muokkailla, jos se ei aiheuttaisi niin suurta ärsytystä aina. Se ei vaan iske. Voisin kokeilla, jos toi mun nerokkaampi puolisko auttaisi mua vähän siinä joku päivä. 

Nyt mä toivotan hyvät yöt, ja kömmin uusiin lakanoihin murun viereen. Palailen huomenissa!

maanantai 13. lokakuuta 2014

JOKIRANTA



Kaikki näyttää nyt niin upealta, joka paikka. Kannattaa ottaa se kamera käteen, ja lähteä kävelylle, et kadu sitä, voin vannoa. Turussa jokiranta näyttää ihan uskomattomalta! On se syksy ihan tajuttoman kaunista aikaa, niin kauan, kunnes ne lehdet tippuu. Sen jälkeen alkaa jo näyttämään melko karulta.

Kylmät ilmatkin alkaa jo iskeä, ja mun iho sen näyttääkin. Atoopikon elämä on kyllä aika syvältä sanon minä. Kohta pitäisi taas käydä lääkärissä toivomassa uusia keinoja, miten tän ihottuman saisi kuriin. Mä en kestä, vuodesta toiseen sama juttu. Ei siinä mitään, jos ne ei kutiais, eikä koko kroppa olisi sitä täynnä, mutta kun ei. Koko kroppa täynnä ihottumaa, arpia rupee löytymään jo kymmeniä joka puolelta ja tää kutina on kamalaa. En toivo tätä kenellekkään. Mä odotan oikeen innolla taas pakkasia..

Viime aikoina täällä on ollut aika hiljaista, mutta menoakin on löytynyt. Mun muistikortti täyttyy hirveetä vauhtia koko ajan, kun jaksais vaan muokkailla läpi ne, huh.

Ja sitten, en oo varmaan ainut joka etsii työpaikkaa. Siis ihan oikeesti. Oon hakenut keväästä asti, eikä mistään kuulu mitään. Tää alkaa jo turhauttamaan ja pahasti. Miten se on niin vaikeeta löytää töitä, hakemuksia tulee laitettua paljon ja soittoja perään, mutta ei. Mun piti olla välivuosi töissä, kohta on jo puolet mennyt. Ei tän pitänyt olla näin vaikeeta.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

METSÄRETKI







Käväistiin jälleen yksi päivä näköalatornilla, tais olla jo kolmas kerta ja aina yhtä rankkaa kiivetä noi jumalattomat portaat ylös. Sieltä on kyllä niin hienot maisemat! Oon tästä ennenkin maininnut, kun talvella käytiin viimeksi. Ylhäällä oli niin erilaista, kun kaikki oli vihreää vielä. Kuitenkin se syksy alkaa jo hiljalleen näkyä täälläkin päin Suomea, tai ainakin se tuntuu, hyr. Ovesta ulos astuessa voi haistaa talven, sieltä se tulee. Ihan hassua, kun pari päivää sitten kuljettiin t-paidat päällä tuolla, nyt ei riitä enää edes farkkutakki ja pitkähihainen, lapasetkin piti kaivaa kaapin pohjalta. Se ois sitten muutto ulkomaille lämpimään! No ei vaiskaan, tällä budjetilla lähdetä mihinkään vielä pitkään aikaan.. Toivotaan huomisesta hieman lämpimämpää päivää, ainakin toi kylmä viima sais kadota sinne mistä tulikin.. 

ps. Ulkoasun muokkaus kesken, joten älkää ihmetelkö, jos hieman tyhjältä näyttää.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

ASIA, JOTA EI TAHDO USKOA








Viime viikot ovat olleet aika hullun myllyä. Kävin ekaa kertaa hautaustoimistoliikkeessä. Edessä oli rivi arkkuja, joista piti valita paras leposija ukille, ja vaate mikä puetaan hänen päälleen. Sitten piti miettiä uutta hautajaismekkoa. Mekko, joka muistuttaa aina niistä hautajaisista. Sen jälkeen se mekko jää kaapin perälle, eikä sitä mietitä enää. Siihen törmää vain kaappeja siivotessa. 

Mä en osaa sisäistää tätä asiaa. Kuolema, ei sitä halua uskoa, ei se ole totta. Päässäni yritän vain kumota kaiken, mutta kun katson äidiltä saapuneen tekstiviestin uudelleen ja uudelleen, siinä se on. Kaikki on totta, eikä tää ole unta. Äiti yrittää olla rohkea, ja näyttää vahvalta, mutta sisältä se on aivan rikki. Pikkusisko 7-vuotias ei edes tiedä, eikä ymmärtäisikään, vaikka tietäisi. Vaikka minäkin olen 19-vuotias, en tahdo sitä ymmärtää, vaikka totuuden tiedänkin. Pienenä sitä ei ymmärrä tuollaisia asioita, sanotaan vain, että ukki vilkuttaa tuolta pilven reunalta nyt. Kerrotaan nätisti, miksi ei mennä enää ukkia moikkaamaan. Meille vanhemmille tieto kerrotaan suoraan. Ei kierrellä tai kaarrella, kerrotaan miten asia on. Kuulin ensin, että ukki lähti rauhassa, ja kivuttomasti, olin siitä kiitollinen, mutta seuraavana päivänä tuli tietoa, että ei niin käynytkään. Se pahensi asiaa. Tällä kertaa olisin halunnut olla pieni, ja kuulla nätimmän totuuden. En olisi halunnut kuulla, että lähtö oli kivulias ja tuskainen. 

Ukki ei joudu kärsimään kamalista kivuistaan enää. Hän sai rauhan, ja pääsi tapaamaan vanhempiaan, kun viimeksi on nähnyt heidät vauvana. Siitä olen iloinen. 


Lukijat