JOKIRANTA

Kaikki näyttää nyt niin upealta, joka paikka. Kannattaa ottaa se kamera käteen, ja lähteä kävelylle, et kadu sitä, voin vannoa. Turussa jokiranta näyttää ihan uskomattomalta! On se syksy ihan tajuttoman kaunista aikaa, niin kauan, kunnes ne lehdet tippuu. Sen jälkeen alkaa jo näyttämään melko karulta.

Kylmät ilmatkin alkaa jo iskeä, ja mun iho sen näyttääkin. Atoopikon elämä on kyllä aika syvältä sanon minä. Kohta pitäisi taas käydä lääkärissä toivomassa uusia keinoja, miten tän ihottuman saisi kuriin. Mä en kestä, vuodesta toiseen sama juttu. Ei siinä mitään, jos ne ei kutiais, eikä koko kroppa olisi sitä täynnä, mutta kun ei. Koko kroppa täynnä ihottumaa, arpia rupee löytymään jo kymmeniä joka puolelta ja tää kutina on kamalaa. En toivo tätä kenellekkään. Mä odotan oikeen innolla taas pakkasia..

Viime aikoina täällä on ollut aika hiljaista, mutta menoakin on löytynyt. Mun muistikortti täyttyy hirveetä vauhtia koko ajan, kun jaksais vaan muokkailla läpi ne, huh.

Ja sitten, en oo varmaan ainut joka etsii työpaikkaa. Siis ihan oikeesti. Oon hakenut keväästä asti, eikä mistään kuulu mitään. Tää alkaa jo turhauttamaan ja pahasti. Miten se on niin vaikeeta löytää töitä, hakemuksia tulee laitettua paljon ja soittoja perään, mutta ei. Mun piti olla välivuosi töissä, kohta on jo puolet mennyt. Ei tän pitänyt olla näin vaikeeta.