torstai 22. lokakuuta 2015

ROADTRIP SUOMEN LÄPI NORJAAN

Lähdettiin perjantaina 9.10. ja ajettiin illalla mökille yöksi. Lauantaiaamuna startattiin auto aikaisin, sillä edessä oli yli seitsemän tunnin ajomatka. Tuolloin ei kuvia tullut otettua, koska ajoimme vain ja maisematkin pysyivät samana. Olimme illalla perillä Puhoksella ja ensimmäiset porotkin tulivat jo vastaan. Tuntui epätodelliselta, kun poroja oli niin paljon ja vapaana. 

Kuvat ovat aina yhdeltä päivältä ja matkakuvat alkavat sunnuntaista.

Puhos > Pyhätunturi



Sunnuntai lähti käyntiin reissun ainoana pakkasaamuna ja tämän päivän kohteina olivat Ranuan eläinpuisto sekä Joulupukin pajakylä. Kiinnostuin Ranuan eläinpuistosta, koska siellä asustelee jääkarhu. Olo tuntui kuin pikkulapselta odotellessa jääkarhua, sillä se oli ensimmäinen jääkarhu minkä näkisin. Alemman kuvan karhu taas oli jo valmistautumassa talviunille. Tuntuu hassulta miten noin suloisen näköinen nalle voi olla niin vaarallinen. 




Seuraavaksi suuntasimmekin Joulupukin pajakylään ja eniten minua houkutteli napapiirillä seisominen, vaikka se olikin pelkkä viiva maassa. Silti kokemusta rikkaampana! Kiersimme alueen pikaisesti läpi, sillä halusimme nopeasti syömään. Alueella ei pahemmin nähtävää mielestäni ollut, joten pääsimme aika nopeasti lähtemään. Itse Joulupukkia emme käyneet tapaamassa, sillä näkeehän hänet parin kuukauden päästä taas!



Tämän jälkeen lähdimme metsästämään sopivaa yöpaikkaa. Ja matkan varrella bongattiin upea riippusilta, joka olikin yllättävän pelottava. Piti pitää tietty välimatka seuraavaan ylittäjään ja silta heilui kuin mikäkin tuuliviiri. Toisaalta tämä oli ehkä "luotettavin" riippusilta mihin törmättiin, sillä epäilyttävämpiäkin löytyi. 










Törmäsin myös ensimmäiseen hirveeni, josta sain napsattua kuvan. Yllättävän kuvauksellinen yksilö oli, sillä seisoi ainakin viisi minuuttia tuijottaen meitä. 

Illalla näkyi tähtitaivas ihan uskomattoman hyvin ja sainkin ensimmäisen kuvani linnunradasta! Kunnolliset revontulet näin myös ensimmäistä kertaa elämässäni. Kerran olen nähnyt sellaiset pienet haaleat haituvat vain, mutta nämä vasta upeita olivat! Tähdenlentojakin näkyi paljon ja tuijotinkin taivaalle suu auki lähes koko ajan. Kaikki näytti niin upealta.








tiistai 20. lokakuuta 2015

ZOMBIEWALK










Taas täällä! Lapin ja Norjan reissu oli aivan huikea! En voi käsittää, kuinka kaunista varsinkin Norjassa oli. Kolme päivää vietettiin rajan sillä puolen, enkä millään en olisi halunnut lähteä takaisin. Tästä kuitenkin lisää myöhemmin. Kuvia on ihan tuhoton määrä, joten reissupostauksia on luvassa ja paljon!

Nyt kuitenkin näihin pelottaviin zombeihin. Turussa järjestettiin Zombiewalk elokuun lopussa ja tottakai olin heti lähdössä, kun äidiltä kuulin asiasta. Todella moni oli panostanut ihan mielettömän hyvin asuun, mutta myös liikkeisiin ja eleisiin! Pikkusisko oli myös mukana katsomassa ja aika äkkiä piiloutui poikaystäväni selän taakse, kun zombit tykkäsit pelotella lapsia hieman enemmän. Ihan hauska oli käydä katsomassa, eikä ole ihan jokapäiväinen näky Turun keskustassa. Ehdottomasti uudestaan katsomaan, jos näitä vielä järjestetään!

maanantai 5. lokakuuta 2015

KORKEASAARESSA









Loppukesästä otettiin bussi Helsinkiin ja kohteena oli Korkeasaari. Itse olen käynyt siellä viimeksi hattivatin kokoisena, joten ei mitään muistikuvia koko paikasta. Tällä reissulla eniten mieleeni jäi varmasti ne pikkupandat ja pesukarhut, aivan ihania. 

En myöskään tiennyt, että riikinkukot juoksentelevat vapaana pitkin saarta. Upeita lintuja, mutta kyllä sitä hieman lähti kauemmas, kun kohti rupesi tulemaan. Muutamalla oli myös pienen pieniä poikasia mukana juoksentelemassa ja jostain syystä tämä poikasten toiminta ei eronnut ihmisten toiminnasta mitenkään. Yhdessä vaiheessa yksi poikasista jäi jälkeen muista ja vähän ajan päästä muu perhe olikin jo poissa näkökentästä. Pikkuinenhan sai kamalan huudon aikaiseksi ja kohta olikin jo äiti etsimässä eksynyttä poikastaan. Sama tilanne voi tapahtua kauppareissulla, kun lapsi jää ihastelemaan karkkihyllyn antimia, hassua.

Kaiken tämän väsymyksen keskellä karhukuva sai hymyn minun huulilleni ainakin, iloisen näköinen veijari. 

Ja vielä aiheeseen liittymätön asia. Jos joku tietää jotain upeita paikkoja Lapissa tai Pohjois-Norjassa, niin vinkatkaa! Ollaan lähdössä perjantaina sinnepäin. 

lauantai 3. lokakuuta 2015

UUSI OBJEKTIIVI


Joku saattaakin muistaa kuinka puhuin keväällä uuden objektiivin hankkimisesta. Mahdollisimman pitkään yritin sinnitellä Canonin oman kittiputken kanssa ja käytinkin paljon 55-250mm objektiivia sen kittiputken sijaan. En varmaankaan olisi ostanut uutta objektiivia vielä, ellei me lähdettäisi poikaystävän kanssa Norjaan viikon päästä. Siinä kohtaa mietin, että niistä kuvista ei kyllä tule mitään, jos lähden hieman viallisella objektiivilla sinne. 

Olin kahden vaiheilla. Aluksi löysin Sigman 17-50mm f2.8 objektiivin ja olinkin jo sitä tilaamassa, kunnes törmäsin toiseen Sigman objektiin 17-70mm f2.8-4, jossa oli lisäominaisuutena makro eli lähin tarkennusetäisyys oli 22cm. Tästä alkoikin kamalan pitkä pähkäily, että kumman valitsen. Monien arvostelujen ja videoiden jälkeen päätin tilata jälkimmäisen näistä ja objektiivi on nyt ollut mulla kolme päivää, enkä voisi olla tyytyväisempi! Kyseessä on siis Sigma 17-70mm f2.8-4 DC Macro ja halkaisija on 72mm.


Tarkoituksena oli tänä yönä lähteä kuvaamaan Turun keskustaan ja muutenkin testailemaan yökuvausta uuden objektiivin kanssa, mutta myrsky vei mukanaan tämän idean. Toivotaan huomiseksi parempaa tuuria!

torstai 1. lokakuuta 2015

THE EMMA DIARIES










Löytyykö The Carrie diaries -sarjan faneja täältä? Mulla ainakin nousee käsi pystyyn, jos ei kaksikin. Ekasta jaksosta lähtien olin aivan koukussa, ihailin Carrien pukeutumistyyliä ja varsinkin sitä muhkeaa tukkaa. Jäin jotenkin koukkuun myös siihen iloisuuteen, mikä Carriesta kuohusi. Tästä lähtikin jossain vaiheessa inspiraatio, että tämän haluaisin toteuttaa mallin kanssa. 

Vaikeinta oli ehkä peruukin metsästys ja jouduttiinkin valitsemaan miesten peruukki. Jossain vaiheessa meinasi epätoivo iskeä, kun tuntui että ei se millään näytä samalta, mutta loppujen lopuksi saatiin se toimimaan. Yllättävän lähelle päästiin, ainakin mun mielestä ja itse olen tyytyväinen. 

Nämä eivät toki jääneet tähän, koska asuja on vielä jäljellä. Katsotaan, koska saadaan kuvattua osa kaksi.

Lukijat