Tovin pohtimisen jälkeen uskalsin astua jäälle. Pelkäsin kuitenkin, "noni, sinne mä vajoan ihan varmasti". Liikuin äärettömän varovasti, poikaystävältäkin kysyin monta kertaa, että kestääkö se nyt ihan oikeesti ja toinen vaan siinä "joojoo, usko nyt". Pakko se oli uskaltaa, että pääsisin lähemmäksi uskomattoman hienoja lumihiutaleita. Astuin jäälle, mutta hyppäsin kuitenkin takaisin nurmikolle. Traumat jäihin tippumisesta on varmaan tullu siitä pikku kakkosen mainoksesta pienenä, haha.
Olisin voinut tuonne jäädä niin pitkäksi aikaa ihastelemaan noita, mutta sormet ja varpaat huusi kylmyydestä. Uusi reissu on varmaan tulossa vielä, niin nättiä siellä kyllä oli! Tuo oli se uimaranta mistä mainitsin aikaisemmin, ja kun toivoin pientä pakkasta, en kyllä tarkottanut näitä -15 asteen pakkasia, hyi kamala. Mutta kyllä tuo pakkanen saa ihmeitä aikaan luonnossa!