MÖKKIELÄMÄ

Vesipisarakuvista on vaikea arvata millainen sää oli juhannusviikonloppuna. Välillä se aurinkokin pilkahti 5 minuutiksi ja sitten satoikin taas vettä. Ei se menoa kuitenkaan haitannut. Kokko saatiin syttymään, vaikka puut ihan märkiä olivatkin. Pystytettiin katos, jotta pystyttiin syömään sateessa ulkona ja puettiin vaan sadetakki päälle. Helposti se ilta siinä kului. Oli muutenkin kiva mennä mökille keskelle metsää. Ei kaupungin hälinää, ainoastaan mekastavat käpytikan poikaset, jotka lähtivätkin pesästä yhtenä aamuna. Miten ne jaksavatkin pitää tunti tolkulla samaa sirkutusta, on siinäkin hommaa. Nukkuvatkohan ne koskaan? Päivällä ei ainakaan. 

Tuskin olen ainut joka nauttii mökkielämästä, varsinkin jos asuu kaupungissa. Mökillä kaikki on niin huoletonta. Voi vaan olla, eikä ole kiire mihinkään. Ei tarvinnut miettiä ostoslistaakaan pariin päivään, kun se oli jo hoidossa. Itse kuljin monta kertaa päivässä kamera kädessä pitkin teitä ties missä vaatetuksessa. Etsiskelin täydellisiä vesipisaroita pusikoista ja melkein konttasin niiden perässä siellä maassa. Oli se vaan niin kivaa. Onneksi päälle viikon päästä lähdetään poikaystävän mökille, siellä saakin rentoutua koko viikon. Pääsee taas soutelemaan Saimaalle ja ehkä bongataan taas majava ottamassa aurinkoa tai norppa ihastelemassa ilta-aurinkoa.