TAHDOIN VAIN KUVAN TÄHDISTÄ

Miksi aina (okei, ei aina mut usein) kameran näytöllä se kuva on hyvä, aatteet on "jes, se onnistui, nyt voin lähtee sisälle, eikä tarvii palella enää seuraavaa puolta tuntii". Niin sitten pääset sisälle, lykkäät muistikortin koneeseen ja avaat kuvan isona. Niin ei, kuva on pelkkää kuraa. Viimeksi kuvasin tähtiä, niin voi kyllä palelin siellä ulkona kauan ja sisälle päästyäni ne tähdet oli tärähtäneita viivoja. Se viha mikä siitä syntyy. Eikä sitä enää uudestaan sinne ulos halua lähteä sitten. Ensi kerralla parempi onni, toivottavasti.. Sama homma pätee omissa naamakuvissa, ei herranjumala. En oo varmaan ainut ketä niitä kuvia räpsii yli sata aina kerralla toivoen, että ees yksi kuva onnistuu sieltä. Sitten selaat niitä siinä koneella "ihaillen" omaa naamaasi ja ihmetellen, että mikä toikin ilme oli. Haha, on se kuvien ottaminen joskus vaikeeta!