KUN VOI NÄHDÄ KAIKEN

Uskomattomat näkymät huipulta, mutta kyllä oli kiipeämistä liukkaassa maastossa. Jäätä ja lunta joka puolella ja ylös piti päästä. Riskialtista tässä oli se, että kamera roikkui mukana. Sen päälle kun rojahdat, niin se on siinä. Ehjänä kuitenkin päästiin ylös näköalatornille, vaikka se olikin vähän hankalaa. Ylhäällä kuuli vain lintujen laulua, muuten oli täysin hiljaista. Alastulo ei kuitenkaan sujunut niin mallikkaasti. Jossain vaiheessa totesin, "täältä ei kyllä alas pääse ilman, että toinen meistä kaatuu". Ja pam, pari minuuttia myöhemmin, mä ihailen niitä käpyjä siinä maassa. Ei kiva. On se mahtavaa, kun toinen räkättää vieressä ja itse on täynnä kuraa. 

Jossain vaiheessa välähti, että auringonlaskun voisi nähdä tuolta ylhäältä ja kyllähän se sieltä näkyi. Palattiin pari päivää myöhemmin katsomaan auringonlaskua ja se oli upea. Pilvet osuivat vähän väärin sinä päivänä (eli ne oli suoraan sanottuna tiellä) kun sen kävimme katsomassa, mutta oli se silti hieno. Eikä tämä varmasti jäänyt viimeiseksi kerraksi, kun auringonlaskua käymme katsomassa. Tästä lisää myöhemmin vielä.. 

LÖYSIN ITSENI ROOMAN KADUILTA, TAI AINAKIN MELKEIN..

Nyt vihdoin suurin osa stressistä on ohi, nimittäin kirjoitukset, goosh. Tänään oli viimeinen ja sainkin yllättävän aikaisin sen valmiiksi. Vihdoinkin voi rentoutua, tätä tunnetta. Syy miksi vain osa stressistä on ohi, on se, että seuraavaksi pelätään pakollisten aineiden läpipääsyä, jestas. Olisi aika iso pettymys, jos parin pisteen takia lakki jää saamatta tältä keväältä. Tutut on kyllä vakuuttanut aika hyvin, että kyllä sä ny läpi pääset, mutta silti se pelko tuolta löytyy.

Tässä kirjotusten lomassa poikaystävä myös muutti omaan asuntoon, joten aikaa on mennyt siinäkin. On kyllä saanut siivota ihan viimeisen päälle. Pari viikkoa täällä jo oltu ja silti noita laatikoita ja kasseja on tossa vielä iso kasa.. Olenhan mäki tänne jo jotain tavaroita rahdannu, hihih. (esimerkiksi mun viistoista muumimukia ja muumilautasta) Tää alkaa kyllä pikku hiljaa jo näyttämään asunnolta, hyvästi varasto! Kunhan sais ton toisen vielä "innostumaan" siivoomisesta, niin ois aika muy bien. On kyllä semmoinen tunne, että se siivousinto ei taida löytyä vielä pitkään aikaan tolta, ehkä vasta sitten kun mä lakkaan täällä siivoomasta ja kämppä rupee muistuttaan kaatopaikkaa. Toosi kiva. Laiska mikä laiska, silti ihana.

Ja sitten nämä ihanat ilmat, näistä ei voi kuin nauttia! Niin uskomaton auringonpaiste on ollut nyt tosi monena päivänä. Nyt kuitenkin tuli jotkut hemskatin pakkaset tähän tiellä vielä. Oli jo niin kevät. Kadulla kun käveli tuli yhtäkkiä tunne, että olisi kävellyt Roomassa. Kuitenkin siinä kouluun oltiin menossa. No ei ainakaan haittaa tuollaiset fiilikset, nyt ei ole enää niin kovaa hinkua ulkomaille, kun aurinko paistaa ja on lämmintä!