METSÄREISSULLA

Olen käynyt tajuttoman monta kertaa Kaarinassa yhdellä tietyllä luontopolulla. Siellä on juuri se kivi, johon oravat ja linnut kerääntyvät syömään. Eniten hämmästyin, kuinka kesyjä osa linnuista oli, varsinkin yksi pienempi niistä. Se kävi ilman mitään epäilyjä kädestä syömässä ja palasi hetken päästä uudestaan. Käpytikkakin tuli kymmenen sentin etäisyydelle kädestä, siinä kohtaa taisin itse pelätä ja epäillä enemmän kuin tikka. Olin ihan varma, että jos se pähkinän nappaa, niin sitten on reikä mun kädessä. Ei se loppujen lopuksi hakenut niitä pähkinöitä kädestä, onneksi.