PARISSA SEKUNNISSA ESPANJAN LÄMMÖSSÄ

Kävelen hiekassa ripeästi, koska hiekka polttaa jalkapohjiani. Paratiisi minulle. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja on aivan älyttömän kuuma, vaikka makaan aurinkotuolissa. Ei mitään negatiivista. Kaivan laukustani suklaapatukan, mikä kuitenkin osoittautuu todella huonoksi valinnaksi, koska nyt se on täysin sulanut. Ei tämäkään lannista, olenhan paikassa josta olen aina unelmoinut. Voiko mikään olla enää täydellisempää? Tasan vuosi sitten kaikki oli täydellistä. Makasin Thaimaan auringossa. Sinne kun pääsisi nopeasti autolla hurauttaen nyt ja heti. 

Kuitenkin tässä pääosassa on nämä kasvit tuossa yläpuolella, jotka toivat mieleen Espanjan (ajatus lähti hieman karkuteille tuossa ylempänä). 

Kun astuin ovesta sisään, tunsin lämmön. Sen lämmön, joka tulee aina, kun vierailee jossain päin Espanjaa. Tuntui kuin olisin yhtäkkiä matkustanut kuusi tuntia lentokoneella Kanarian saarille. Mieleen tulivat kaikki muistot ja vain pelkästä lämmöstä. Jotenkin se kasvien tuoksukin sai mielessä jotain aikaan. Tahtoisin vain matkustaa, koko ajan. Harmi, että kukkaro ei sitä halua. Tyhmä kukkaro. Lottovoitto olisi huikea, lähtisin heti äkkilähdöllä jonnekkin lämpimään ja eksoottiseen maahan, saisipahan kukkaro opetuksen. Ehkä sekin tykästyisi lämpöön ja meistä tulisi hyvät kaverukset. Ehkä joku päivä olemme hyviä kavereita, tämä päivä se kuitenkaan ei ole.