JOULUKORTIT 2015

Lauantaina mietin "juujuu kyllä mä ehdin huomenna laittamaan nämä kuvat". Kuten huomasitte, en ehtinyt. 

Mä olen aikaisemminkin kertonut, että tykkään askarrella itse lähes kaikki kortit ja niin tein tänäkin vuonna. Mun viime vuoden joulukortteja voi mennä kurkkaamaan tästä, aika erilaiset ovat tämän vuoden. Edelleen pidän näistä Magnolia ink kuvista, joten tänä vuonna jatkettiin samalla teemalla. Valitsin tällä kertaa poron kyseistä sarjasta, mutta päätin olla tekemättä punaisen sävyisiä kortteja.

Linkkailkaa mulle postauksianne, jos te olette tehneet itse joulukortit. Olisi kiva katsella millaisia muiden ovat! 

ROADTRIP, OULANGAN KANSALLISPUISTO

Kittilä > Puhos

Päivän kohteena oli Oulangan kansallispuisto ja vihdoin sää suosi meitä! Nämä kansallispuistot olivat ihan mun suosikkeja, upeita koskia ja luontoa. Pelottavia riippusiltoja ja mielettömiä maisemia. Mitään en vaihtaisi pois. Vähän haikein fiiliksin noustiin tähän päivään, vaikka upeat maisemat pelastivatkin haikeat fiilikset. 

Siis varsinkin tämä maisema alempana, en voi käsittää. Ihan uskomatonta ja varsinkin paikan päällä. Tossa oli aivan hirveä pudotus suoraan alaspäin. En itse pelkää korkeita paikkoja, mutta tuossa kohtaa hirvitti hieman. Jos joku käy Oulangan kansallispuistossa, niin ehdottomasti tsekkaamaan tämä näköala! 

Sunnuntaiaamuna yöpaikan ulkopuolelta alkoi kuulua outoa ääntä ja päätin kurkata ulos, että mikä eläin siellä pitää ääntä. Meni kaksi sekuntia, kun tämä Ruusu niminen lammas ilmestyi ovelle. En tietenkään uskaltanut päästää sisälle, joten Ruusu rupesi koputtelemaan oveen. Musta tuntuu, että oli käynyt siellä sisälle ennenkin, koska sisällä haisi tietyssä kohtaa eläin. Aina kun avasin oven uudestaan, se kimposi salamana takaisin oven luokse. Ruusu taisi olla aamulenkillään, ja jossain vaiheessa omistaja tuli huutelemaan häntä ja lammas lähti seuraamaan. Itse en tiennyt, että lammas tottelee nimeä sekä sanoja "tule" ja "mennään". Suloinen otus.

Seuraavasta päivästä alkoikin pelkkä kotimatka, ajoimme vielä yöksi Varkauteen ja seuraavana päivänä Turkuun. Reissu oli aivan mieletön, pääsi kyllä parhaimpien matkojen listalle. Tämä "roadtrip" oli meille molemmille ensimmäinen ja mielestäni hyvin selviydyttiin. Kilometrejä kertyi todella paljon, tuossa karttakuvassa on 4238km ja 52h, mutta siinä ei ole kaikkia teitä mitä ollaan ajeltu, joten niitä kertyi paljon enemmän. Ja ajotunneista mun ei varmaan tarvitse sanoa mitään, varmasti voidaan tuplata tuo 52h.

Suurin rahanmeno oli tietenkin bensa. Asumiseen saatiin kulutettua myös paljon, mutta aina mentiin halvimpiin kohteisiin mitä matkalla oli. Ruokaa ostettiin valmiiksi mukaan, esimerkiksi hernekeittoa ja pussimakaroonia. Kerran kävimme syömässä ulkona Norjassa ja sen jälkeen syötiinkin vain sitä hernekeittoa, haha. 

Kuten olen monta kertaa sanonut, että reissu oli aivan huikea. Uusi reissu Norjaan onkin jo suunniteltu, joten säästäminen alkakoon! Jos jollain on jotain kysyttävää, niin kysykää pois. En nyt oikein osaa tähän kirjoittaa mitään tiettyä. Huomenna ihan eri juttua, joten huomiseen!

ROADTRIP, KÄSIVARRESTA ALASPÄIN

Pitkästä aikaa sain kaivaa tietokoneen laukusta ja istua alas. Viime viikot ovat olleet mitä kummallisinta härdelliä, yllättävää miten väsyneeksi siitä tulee. Kirjaimellisesti ei ole aikaa tehdä mitään ylimääräistä. Kaikilla varmaan joskus käy näin. Mutta nyt kuitenkin saan vihdoin päätökseen roadtrip kuvat ja tänään tuleekin viimeisen päivän kuvat vielä myöhemmin. Huomenna taas alkaa ihan uudet kuviot, hieman jouluisempia kuvia siis luvassa!

Kilpisjärvi > Kittilä

Käsivarren peukalosta lähdettiin aamusta ja poroja tuli vastaan todella paljon. Siellä ne tiellä vaan oleskeli, eivätkä autoakaan väistänyt. Hauskaa sinänsä kuinka erilaisia poroja tuli vastaan. Suomen porot olivat vain, eivätkä välittäneet autoista. Norjan puolella ne lähtivät heti kipittämään tieltä pois ja samaten Ruotsin puolella.

Meillä oli tosiaan tänä päivänä tarkoituksena ajaa vain Kittilään, mutta jonkin kummallisen idean takia "eksyimme" Ruotsin puolelle ja kävimmekin Kirunassa pyörähtämässä. Päivään ei mitään erikoista aktiviteettia kuulunut ja kuvatkin ovat hirmu vähäiset. Illalla palataan vielä viimeisen päivän kanssa!

ROADTRIP, KOHTA SUOMEN PUOLELLA

Gargiaveien > Kilpisjärvi

Viimeinen päivä Norjassa, hieman haikein fiiliksin lähdettiin kohti Kilpisjärveä. Yli viisituntinen ajomatka ei tuntunut missään taaskaan, koko ajan oli niin kaunista joka puolella. Ajoimme Norjan rannikkoa pitkin, kunnes Skibotn kaupungin jälkeen oli aika suunnata kohti sisämaata. Sitä ennen saimme ikuistettua mitä upeimpia maisemia. Miten kauniit maisemat voivatkin tehdä niin onnelliseksi? Aika siirappista, mutta totta.

Yksi suosikeistani matkalla oli pieni pelto metsän keskellä, joka näkyy alemmassa kuvassa. Jotenkin niin suloinen. 

Kuten kuvistakin huomaa, sade ei vieläkään suostunut loppumaan, joten sumuisella ja pilvisellä säällä mentiin.

Voiko ihanan värisiä auringonlaskukuvia olla koskaan liikaa? Ei ainakaan näitä. Ehdottomasti yksi kauneimmista paikoista mihin pysähdyttiin hieman ennen Skibotn kaupunkia. Sade oli juuri lakannut ja aurinko oli laskemaisillaan. Taivas värjäytyi mitä upeimmaksi ja siihen lisättynä turkoosi meri sekä lumiset vuoret. Näihin kuviin on hyvä lopettaa tämä päivä, ja sitten onkin enää kaksi päivää jäljellä. Vaikka matkaa oli vielä muutama päivä lisää, niin kuvia ei pahemmin ole tutuista maisemista.

ROADTRIP, NORDKAPP

Skaidi > Nordkapp > Gargiaveien

Tunnun toistavan sanojani, mutta tätäkin päivää odotettiin niin innolla ettei rajaa löydy. Vanhempien varoituksista huolimatta päätimme lähteä ajamaan Nordkappiin. Nordkapp on pohjoisin osa Manner-Euroopassa, jonne pääsee ajamaan autolla. Tie Nordkappiin oli todella helppo ajaa ja tiet olivat todella hyvässä kunnossa, eivätkä muistaakseni muutenkaan mutkitelleet mitenkään erikoisesti (ja tottakai ensimmäinen kuva on mutkaisesta tiestä.. hehe)

Mitä pohjoisempaan ajettiin, sitä enemmän vettä tuli alas. Itse olin hämmästynyt miten paljon "vesiputouksia" tai pieniä koskia vuorilla oli. Taas saatiin ajaa suut auki ja ihmetellä sitä kaunista luontoa. Kun osuttiin niin pohjoiseen, että nähtiin Jäämerta oli taas yksi syy ihmetellä, vesi oli aivan kirkasta ja turkoosia. Niin älyttömän kauniin näköistä. 

Päästiin perille Nordkappiin jälleen monen pysähdyksen jälkeen. Tuuli oli aivan järjettömän kova ja voimakas ja siihen lisättiin vielä kylmä sade. Onneksemme emme joutuneet maksamaan Nordkappiin pääsystä ja säästimme lähes 50 euroa. Näkymä päästä oli erittäin sumuinen, hädin tuskin näimme horisonttia. Mutta kuitenkin ihan mahtava kokemus huonosta säästä huolimatta!

Kun pääsimme autoon, olimme jo niin kylmissämme ja vaatteet kirjaimellisesti tippui vettä, että ajoimme samaa tietä takaisin vain muutamalla pysähdyksellä. Törmäsimme vielä suuren porojoukkoon pellolla ja olen vielä tänäkin päivänä ihmetellyt, että miten ihmismäiset kasvot varsinkin tuolla valkoisella porolla oli.