JOKIRANTA

Kaikki näyttää nyt niin upealta, joka paikka. Kannattaa ottaa se kamera käteen, ja lähteä kävelylle, et kadu sitä, voin vannoa. Turussa jokiranta näyttää ihan uskomattomalta! On se syksy ihan tajuttoman kaunista aikaa, niin kauan, kunnes ne lehdet tippuu. Sen jälkeen alkaa jo näyttämään melko karulta.

Kylmät ilmatkin alkaa jo iskeä, ja mun iho sen näyttääkin. Atoopikon elämä on kyllä aika syvältä sanon minä. Kohta pitäisi taas käydä lääkärissä toivomassa uusia keinoja, miten tän ihottuman saisi kuriin. Mä en kestä, vuodesta toiseen sama juttu. Ei siinä mitään, jos ne ei kutiais, eikä koko kroppa olisi sitä täynnä, mutta kun ei. Koko kroppa täynnä ihottumaa, arpia rupee löytymään jo kymmeniä joka puolelta ja tää kutina on kamalaa. En toivo tätä kenellekkään. Mä odotan oikeen innolla taas pakkasia..

Viime aikoina täällä on ollut aika hiljaista, mutta menoakin on löytynyt. Mun muistikortti täyttyy hirveetä vauhtia koko ajan, kun jaksais vaan muokkailla läpi ne, huh.

Ja sitten, en oo varmaan ainut joka etsii työpaikkaa. Siis ihan oikeesti. Oon hakenut keväästä asti, eikä mistään kuulu mitään. Tää alkaa jo turhauttamaan ja pahasti. Miten se on niin vaikeeta löytää töitä, hakemuksia tulee laitettua paljon ja soittoja perään, mutta ei. Mun piti olla välivuosi töissä, kohta on jo puolet mennyt. Ei tän pitänyt olla näin vaikeeta.

METSÄRETKI

Käväistiin jälleen yksi päivä näköalatornilla, tais olla jo kolmas kerta ja aina yhtä rankkaa kiivetä noi jumalattomat portaat ylös. Sieltä on kyllä niin hienot maisemat! Oon tästä ennenkin maininnut, kun talvella käytiin viimeksi. Ylhäällä oli niin erilaista, kun kaikki oli vihreää vielä. Kuitenkin se syksy alkaa jo hiljalleen näkyä täälläkin päin Suomea, tai ainakin se tuntuu, hyr. Ovesta ulos astuessa voi haistaa talven, sieltä se tulee. Ihan hassua, kun pari päivää sitten kuljettiin t-paidat päällä tuolla, nyt ei riitä enää edes farkkutakki ja pitkähihainen, lapasetkin piti kaivaa kaapin pohjalta. Se ois sitten muutto ulkomaille lämpimään! No ei vaiskaan, tällä budjetilla lähdetä mihinkään vielä pitkään aikaan.. Toivotaan huomisesta hieman lämpimämpää päivää, ainakin toi kylmä viima sais kadota sinne mistä tulikin.. 

ps. Ulkoasun muokkaus kesken, joten älkää ihmetelkö, jos hieman tyhjältä näyttää.

ASIA, JOTA EI TAHDO USKOA

Viime viikot ovat olleet aika hullun myllyä. Kävin ekaa kertaa hautaustoimistoliikkeessä. Edessä oli rivi arkkuja, joista piti valita paras leposija ukille, ja vaate mikä puetaan hänen päälleen. Sitten piti miettiä uutta hautajaismekkoa. Mekko, joka muistuttaa aina niistä hautajaisista. Sen jälkeen se mekko jää kaapin perälle, eikä sitä mietitä enää. Siihen törmää vain kaappeja siivotessa. 

Mä en osaa sisäistää tätä asiaa. Kuolema, ei sitä halua uskoa, ei se ole totta. Päässäni yritän vain kumota kaiken, mutta kun katson äidiltä saapuneen tekstiviestin uudelleen ja uudelleen, siinä se on. Kaikki on totta, eikä tää ole unta. Äiti yrittää olla rohkea, ja näyttää vahvalta, mutta sisältä se on aivan rikki. Pikkusisko 7-vuotias ei edes tiedä, eikä ymmärtäisikään, vaikka tietäisi. Vaikka minäkin olen 19-vuotias, en tahdo sitä ymmärtää, vaikka totuuden tiedänkin. Pienenä sitä ei ymmärrä tuollaisia asioita, sanotaan vain, että ukki vilkuttaa tuolta pilven reunalta nyt. Kerrotaan nätisti, miksi ei mennä enää ukkia moikkaamaan. Meille vanhemmille tieto kerrotaan suoraan. Ei kierrellä tai kaarrella, kerrotaan miten asia on. Kuulin ensin, että ukki lähti rauhassa, ja kivuttomasti, olin siitä kiitollinen, mutta seuraavana päivänä tuli tietoa, että ei niin käynytkään. Se pahensi asiaa. Tällä kertaa olisin halunnut olla pieni, ja kuulla nätimmän totuuden. En olisi halunnut kuulla, että lähtö oli kivulias ja tuskainen. 

Ukki ei joudu kärsimään kamalista kivuistaan enää. Hän sai rauhan, ja pääsi tapaamaan vanhempiaan, kun viimeksi on nähnyt heidät vauvana. Siitä olen iloinen. 

HYVÄÄ YÖTÄ

Ajoissa lähdit mukana tuulen,

vaan kun silmäni suljen, sun naurusi kuulen.

Iloinen katse, suu hymyssä päin,

vastahan sinut sellaisena näin.

Nyt matkaat maahan ikuisuuden,

sieltä löydät rauhan ja onnen suuren.

Kuiskaan viestin, sen lähetän mukaasi,

"Nuku rauhassa ukki, olet aina sydämissämme"

MARSUN VALMISTUJAISBILEET

Muistikortilta löytyi tämmöinen otos siskoni marsusta. Tää on otettu mun lakkiaispäivänä, kuten lakista huomaakin. Siskollani on myös toinen marsu, mutta se on sen verran villimpi, että se ei tähän kuvaukseen suostunut. Lakki lenteli ja marsu driftaili parkettilattialla karkuun, kirjaimellisesti. Onneksi vanhempana Brutus pysyi tyytyväisenä paikallaan mun mahtavassa pyyhestudiossa, kun tuoretta ruokaa tuotiin nenän eteen. On ne aika veijareita!