VALTAVAT LUMIHIUTALEET

Tovin pohtimisen jälkeen uskalsin astua jäälle. Pelkäsin kuitenkin, "noni, sinne mä vajoan ihan varmasti". Liikuin äärettömän varovasti, poikaystävältäkin kysyin monta kertaa, että kestääkö se nyt ihan oikeesti ja toinen vaan siinä "joojoo, usko nyt". Pakko se oli uskaltaa, että pääsisin lähemmäksi uskomattoman hienoja lumihiutaleita. Astuin jäälle, mutta hyppäsin kuitenkin takaisin nurmikolle. Traumat jäihin tippumisesta on varmaan tullu siitä pikku kakkosen mainoksesta pienenä, haha. 

Olisin voinut tuonne jäädä niin pitkäksi aikaa ihastelemaan noita, mutta sormet ja varpaat huusi kylmyydestä. Uusi reissu on varmaan tulossa vielä, niin nättiä siellä kyllä oli! Tuo oli se uimaranta mistä mainitsin aikaisemmin, ja kun toivoin pientä pakkasta, en kyllä tarkottanut näitä -15 asteen pakkasia, hyi kamala. Mutta kyllä tuo pakkanen saa ihmeitä aikaan luonnossa! 

KESÄILTA? HÖPÖHÖPÖ, 25.PÄIVÄ JOULUKUUTA!

Sain poikaystävältä uuden filtterin joululahjaksi kameraani (HOYA HMC Multi-Coated) ja päätin heti mummulassa ollessani mennä kokeilemaan sitä "mummulan sillalle". Aika vaikea uskoa, että nämä kuvat on otettu 25.päivä joulukuuta. Mulla ainakin tulee mieleen kesäilta tai syksy. Tuo puolisen tuntia oli ehkä se pieni ja ainut osa, jolloin ei satanut vettä. Heti kun laitoin kameran laukkuun, alkoi sataa vettä. Tuuria kerrankin. 

Oon lähinnä toivonut pientä pakkasta, jotta järven jäät jäätyisivät ihan pikkuisen, vähän niinkuin lätäköt. Tahtoisin jo päästä kuvaamaan yhdelle uimapaikalle. Kymmeniä ideoita pyörii päässä, mutta kaikki on vähän huono toteuttaa ilman tiettyä keliä. Onneksi huomiseksi on luvattu pakkasta, pääsee taas jäädyttämään niitä sormia. Vois ehkä hankkia jotkut sormikkaat, jolla sais säädettyä sitä kameraa, kun lapasilla se nyt ei oikein onnistu. Talvikin taitaa iskeä ainakin säätiedotuksen mukaan, kunhan ei metrin lumikinoksia synny sentään, pieni pakkanen voi kyllä tulla ihan mielellään!

TAHDON VUODEN 2013 TAKAISIN

Ai että 2014 vai? Mihin se 2013 meni? Juurihan iloitsin viime vuoden alkua ja toivoin, että vuodesta tulisi hyvä, onhan numero 13 onnenlukuni. Ja nyt sitten se minun suosikkivuoteni on ohi! 2013 sisälsi elämäni parhaimpia hetkiä ja ihan oikeasti. En turhaan tuota sano, vaan sitä myös tarkoitan. Vuosi 2012 oli huono, suorastaan kamala ja viime vuosi sai minut unohtamaan sen vuoden, koska se kaikki onnistui. (syksyn ylppärit eivät kuulu tähän onnistuneiden asioiden kastiin) En ala tekemään mitään "minun vuoteni 2013"-kollaaseja, koska niitä nyt näkyy vähän liiankin monessa blogissa. Enkä myöskään ala raapustamaan, miksi viime vuosi oli hyvä. Jätetään se salaisuudeksi.

Palataan tähän vuoteen, hmm.. No vuosi nyt ei alkanut niin kauhean hehkeissä merkeissä. Heti tuli epäonnistumisia, varsinkin juuri silloin, kun oli kauhea kiire ja sokerimassa piti saada ehjänä (nimenomaan, ehjänä) kakun päälle, niin ei, ei ja ei. Se valkoinen möykky ilmeisesti tykkäsi kaulimisesta ja repeilystä, mä taas en tykänny sen puuhasta. Olikohan valamani tina oikeassa? Pääkallo sieltä meinaan tupsahti..

TAHDOIN VAIN KUVAN TÄHDISTÄ

Miksi aina (okei, ei aina mut usein) kameran näytöllä se kuva on hyvä, aatteet on "jes, se onnistui, nyt voin lähtee sisälle, eikä tarvii palella enää seuraavaa puolta tuntii". Niin sitten pääset sisälle, lykkäät muistikortin koneeseen ja avaat kuvan isona. Niin ei, kuva on pelkkää kuraa. Viimeksi kuvasin tähtiä, niin voi kyllä palelin siellä ulkona kauan ja sisälle päästyäni ne tähdet oli tärähtäneita viivoja. Se viha mikä siitä syntyy. Eikä sitä enää uudestaan sinne ulos halua lähteä sitten. Ensi kerralla parempi onni, toivottavasti.. Sama homma pätee omissa naamakuvissa, ei herranjumala. En oo varmaan ainut ketä niitä kuvia räpsii yli sata aina kerralla toivoen, että ees yksi kuva onnistuu sieltä. Sitten selaat niitä siinä koneella "ihaillen" omaa naamaasi ja ihmetellen, että mikä toikin ilme oli. Haha, on se kuvien ottaminen joskus vaikeeta! 

HÄLINÄ ON TAAS VUODEKSI OHI

Joulu on taas vietetty, ei siltä kyllä tunnu. Tuntuu, että olisi syys- tai lokakuu, mutta nythän viedään vuoden viimeisimpiä päiviä. Silti, ei se mua hirveesti haittaa, että ei ole lunta. On kivempi ajella autolla ja liikkua ulkona, kun ei oo liukasta eikä niitä hirveitä pakkasia. Monet toivoo jo lunta maahan, en mä vaan. Käy mulle näinkin, vaikka ei toi kauheen houkutteleva maisema ole; vanhoja mätäsiä lehtiä syksyltä ja vettä tulee aivan liikaa. Ois vaan kesä, niin kaikki olisi hyvin, haha. 

Noh, palataan siihen jouluun. On hauska katsella 6-vuotiasta pikkusiskoani, kun lahjavuori hänellä on niin suuri verrattuna omaani. Kun oli pieni, lahjoja oli aivan hirveä määrä (Oon joskus saanut päälle 50 pakettia yhtenä jouluna) ja nyt kun kasvaa niin alkaa lahjatkin "vähenemään". Oikeastaan yhden lahjan hinta kasvaa ja niitä on silloin vähemmän, tiedättekös. Oon itse tosi tyytyväinen tän vuoden joululahjoihin, pääosin rahaa ja astioita. On hyvä, ettei ihmiset rupea väkisin mitään materiaa ostamaan, vaan antaa sen mieluummin rahana esimerkiksi ja sain myös hyvin kerättyä lisää kuppeja ja lautasia keräämääni astiasarjaan. 

Vika kuva on taas näitä netistä tulleita ideoita. Pelleilin pitkällä valotusajalla ja zoomilla. Ei nyt mikään mahtavin, kun kuusi ei tarkennu kunnolla, mutta muuten ihan jännän näköinen kipale. Pitää testailla vielä uudelleen.. Nyt kaikille hyvää yötä ja onnea huomisiin alennusmyynteihin! (heti tuhlaamaan rahat...) Olenko ainoa?